Aikaa ajatella

Viimeinen vuosi on ollut todella työntäyteistä aikaa. Olen käynyt kokopäivätöissä, edistänyt journalismin maisteriopintojani Tampereen yliopistossa ja tehnyt elämäni ensimmäistä vaalikampanjaa. Jokainen voi kuvitella, miltä se tuntuu, kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten kotona iltavuoron. Samalla pitäisi olla jotenkuten kelvollinen äiti, vaimo ja ystävä. Melko mahdoton yhtälö, voin kertoa.

Minulla on pitkin matkaa vaivannut tunne, että kaikkein vähiten aikaa on jäänyt ajattelemiselle ja kirjoittamiselle. Se on vähän nurinkurista, sillä sitähän poliitikon työ mitä suurimmissa määrin on, ihmisten tapaamisen lisäksi.

Nyt tähänkin on luvassa muutos, sillä olen tästä päivästä syksyyn saakka opintovapaalla päivätyöstäni. Tarkoituksena on nimenomaan ajatella ja kirjoittaa. Kirjoitan graduni ja pari esseetä, yhden artikkelin kirjaa varten ja paljon muuta.

Eilinen vaali-ilta jätti ristiriitaiset tunnelmat. Jopa yli 20 prosentin mahdollinen kannatus suli erittäin pieneen etumatkaan Perussuomalaisista. Vaikka voitimme, ei tulos tuntunut voitolta. Helsingissä SDP menetti yhden neljästä paikastaan, mikä on katastrofi. Puolueessa käydäänkin juuri nyt tiukkaa keskustelua syistä, jotka johtivat tähän tilanteeseen. Suunnan on pakko muuttua ja pian.

Oma vaalitulokseni jäi odotuksista. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta äänestä, jonka sain – 658 helsinkiläistä luotti minuun ja antoi minulle ainoan äänensä. Huomenna tarjoamme kiitoskahvit Kolmen sepän patsaalla kello viideltä. Tule tervehtimään, jos olet kaupungilla!

Vapaa täynnä mielekästä työtä

Vaalivapaa on kaukana vapaasta, tämä on nimittäin täyspäivätyötä. Päivärytmi on asettunut kohdalleen ja menee jotenkin näin: aamuvuoro alkaa seiskan jälkeen jossain työmatkaliikenteen solmukohdalla mainoksia jaellen. Sen jälkeen joko piipahdus Narinkkatorille, salille tai johonkin tilaisuuteen tai tapaamiseen. Käynti kotona, lounas ja hetki lepoa. Iltapäivästä uus flaikutusvuoro vaaliauton mukana tai oman tukitiimin kanssa. Illalla kirjalliset työt ja seuraavan päivän suunnittelu. Seuraavana päivänä sama homma alusta.

Ennen kuin päätin lähteä politiikkaan, olin varma siitä, että en ikinä koskaan aio seistä minkään S-Marketin tuulikaapissa mainoksia jakamassa. Tästä lupauksesta olen pitänyt kiinni kiitettävästi: S-Marketit tai mitkään muutkaan kaupat eivät päästä ehdokkaita kampanjoimaan sisätiloihin, tuskin edes ovien eteen. Pihalla tätä hommaa tehdään ja tarkasti kaupungin omistaman katualueen puolella.

Aina ei ole auvoista. Tänään aamulla aloitettiin Hakaniemestä. Roska-auto oli ajaa päälleni, kun se parkkeerasi metroaseman eteen, missä jaoin flaikkuja työmatkalaisia. Hetki sen jälkeen vartija tuli toivottamaan hyvää matkaa kauemmas autiolle Hakaniemen torille. Iltapäivällä sain käydä ei-niin-rakentavan keskustelun siitä, onko Risto Isomäen fiktiokirjat todellisuudessa fiktiota vai eivät.

Sitten on niitä päiviä, jolloin aurinko paistaa, flaikkua menee solkenaan, ja ihmiset jäävät juttelemaan järkeviä. On niitä päiviä, kun joku tuiki tuntematon tulee kertomaan äänestäneensä mua. Ja se yksi tyyppi, joka ei ensin meinannut äänestää ollenkaan ja lyhyen juttelun jälkeen lupasi äänestää sittenkin. Lupasi antaa sen viimeisen, ratkaisevan äänen, jonka voimin pääsen läpi.

Mun työkaverit on vaihtuneet kertaheitolla uusiin. Mun sosiaaliset kontaktit on tätä nykyä oman tukiryhmän tyypit, toiset ehdokkaat, niiden tukiryhmäläiset ja kaikki ne puolueen työntekijät ja talkoolaiset, jotka saavat tämän sirkuksen pyörimään ympäri viikon, päivästä toiseen.

Sunnuntai-iltana on sitten totuuden hetki ja nähdään, miten työ on kannattanut. Jokaista ehdokasta vaivaa varmasti ainainen riittämättömyyden tunne. Aina on olo, että pitäisi ehkä tehdä vielä vähän enemmän. Aina on sellainen olo, että kannatti mennä, jos saa yhdenkin järkevän keskustelun äänestäjien kanssa aikaiseksi.

Vanhukset, feminismi ja valtion omistaja-ohjaus – kysymyksiä ja vastauksia

Tähän tekstiin olen koonnut minulta viimeaikoina somen kautta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksiani niihin. Kysymykset ovat hyvin linjassa myös niiden keskusteluiden kanssa, joita olen käynyt monien ihmisten kanssa vaalimökeillä ja toreilla.

Haluaisitko kysyä kantaani johonkin itsellesi tärkeään asiaan? Voit lähettää kysymyksen sähköpostilla osoitteeseen info@tiinarytky.com.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä ja jatkuu tiistaihin 9.4. saakka. Helsingin ennakkoäänestyspaikat voit tarkistaa täältä: https://tulospalvelu.vaalit.fi/EKV-2019/fi/kupaik_091.html.Minua voit äänestää numerolla 238.

Mitä ajattelet maahanmuuttajista?

Mun mielestäni Suomi on parhaimmillaan, kun se on kansainvälinen. Suhtaudun maahanmuuttoon lähtökohtaisesti positiivisesti. Totta kai siinäkin pitää olla järki mukana, esimerkiksi Ruotsin virheistä pitää ottaa oppia, jotta meille ei muodostu samanlaisia kaupunginosia kuin Tukholman Rinkebyt ja vastaavat. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat korostuvat tietysti täällä pääkaupunkiseudulla, minne suurin kasvu ja maahanmuutto kohdistuu. Mutta noin periaatteessa jokainen, joka haluaa tulla tänne töihin ja rakentaa tätä maata on tervetullut.

Vanhusten asemasta Suomessa tällä hetkellä?

Suoraan sanoen en tiedä olisiko koko aiheesta noussut näin suurta haloota, jos vaalit eivät olisi lähellä. Onhan vanhusten huonosta kohtelusta puhuttu jo pitkään, mutta nyt se on tullut paljon näkyvämmäksi. Tottakai olen huolestunut siitä, miten ihmisiä täällä kohdellaan ja haluan, että tilanteeseen saadaan mahdollisimman pian parannusta aikaan. Onhan siihen keinot olemassa.

Vähemmistön edustajista Suomessa esim. homoseksuaaaleista?

Ihmiset ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa syrjiä esim. seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin ei siihen pidä kenenkään ulkopuolisen puuttua millään tavalla. 


Miten erotut eduskunnassa?

En ainakaan kohujulkisuudella. Toivottavasti tulen tunnetuksi rakentavana työkaverina ja viisaana lainsäätäjänä.

Puhut kampanjassasi ilmastonmuutoksesta, mutta et ole ilmoittautunut Hiilivapaa Suomi -kampanjan Ilmastokiltiksi ehdokkaaksi. Miksi et?

En tosiaan ole allekirjoittanut tuota Ilmastokiltti-kampanjaa. Se johtuu siitä, että nuo kampanjan keinot ovat osittain sellaisia, joista olen kovin eri mieltä. Esimerkiksi kivihiilen käyttökielto jo vuonna 2025 johtaisi siihen, että Helsingin kaukolämmön tuotanto loppuisi kuin seinään. Se ei mielestäni ole oikea keino hoitaa tätä ongelmaa, vaan ilmastopolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Nythän kivihiilen energiakäyttö päättyy vuonna 2029, ja se antaa energiayhtiöille aikaa sopeutua muutokseen.

SDP on sitoutunut lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Jos tulen valituksi, haluan kaikin mahdollisin keinoin edistää tämän tavoitteen toteutumista.

Oletko feministi ja miksi kyllä/ei.

Kysymys on helppo. Minulle on tärkeää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joten olen feministi.

Mitä mieltä olet lentoverosta, oletko puolesta vai vastaan?

Lentäminen kuormittaa ilmastoa todella paljon, ja asialle pitää tehdä jotain ja pian. Ensisijaisesti pyrkisin laittamaan lentokerosiinin verolle, toisekseen kiristäisi EU-tason päästökauppaa. Jos me laitetaan kansallisia veroja lentoliikenteelle, se voi johtaa esimerkiksi siihen, että Aasiaan lennetään Helsingin sijaan Keski-Euroopasta. Se taas pidentää matkoja ja nostaa päästöjä. En ole vielä törmännyt ongelmattomaan lentoveromalliin, mutta seuraan kyllä keskustelua.

Miten suhtaudut työehtosopimusshoppailuun ja mitä sille pitäisi tehdä?

Työehtoshoppailu on tietenkin hyvin negatiivinen ilmiö, koska kohtuulliset työehdot turvaavat toimeentuloa parhaiten. Sen suitsiminen on vaikeaa, jos löytyy liittoja, jotka tekevät työehtosopimuksia alhaisemmilla työehdoilla kuin mitä alan yleissitova sopimus määrää. Tämä asia pitäisi huomioida ja korjata, kun esimerkiksi työsopimuslakia seuraavan kerran uudistetaan.

Kenen tehtävänä ohjata valtionyritysten toimintaa niin että turvataan työpaikat Suomessa ja mitä itse tekisit asian suhteen?

Mitä tulee valtionyhtiöihin, niin niissä pitäisi harjoittaa inhimillistä henkilöstöpolitiikkaa. Olen itsekin työskennellyt valtionyhtiössä, VR:llä, joten tiedän ettei näin aina ole. Valtio voi kuitenkin omistajana vaikuttaa siihen ainakin yhtiön hallituksen kautta ja henkilövalinnoin. Tuoreet uutiset esim. Postin toiminnasta ovat pöyristyttäviä ja siihen pitäisi jo eduskunnankin puuttua.

Tylsä, suomalainen vallankumous

Suomi on alkaa olla hyvässä seurassa. Tiesitkö, että Suomessa tuotetusta sähköstä noin 80 prosenttia on päästötöntä? Noin puolet siitä on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä ja toinen puolikas ydinvoimalla. Tilanne paranee entisestään, kun Olkiluodon kolmas ydinvoimalaitos otetaan vihdoin käyttöön.

Emme ole tässä tilanteessa sattumalta. Suomen hallitukset ovat tehneet kokoonpanosta riippumatta kohtuullisen progressiivista ilmastopolitiikkaa. Ainoastaan Ruotsi, Norja, Ranska ja Sveitsi menevät EU-maista meidän ohitsemme, jos mittarina käytetään sähköntuotannon päästöttömyyttä.

Sähköntuotannon päästöjen väheneminen on erinomainen esimerkki huomaamatta tapahtuneesta muutoksesta. En ole kuullut monenkaan ammattituohtujan valittavan sitä, että olemme kehdanneet sulkeneet fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia yksi toisensa jälkeen. Syy on varmaan se, että juuri kukaan ei ole mokomaa huomannut.

Seuraavaksi sama temppu on tehtävä liikenteessä ja lämmityksessä. Lähtötilanne ei tosin ole kovin helppo. Alkuvuoden kummallisimpia keskusteluita on ollut väite, että joskus 2030-luvulla, valvovat sosiaalidemokraatit tulevat ja vievät Toyotat pihasta. Eivät vie, jokainen saa pitää autonsa. Mutta uusien, markkinoille tulevien autojen olisi hyvä olla vähäpäästöisiä mahdollisimman pian. Se ei ole kohtuuton vaatimus – tieliikenteessä syntyy yhä noin viidennes Suomen päästöistä.

Menestyksekäs ilmastopolitiikka on kaikkea muuta kuin sarja jatkuvia mullistuksia. Se on taustalla tapahtuvaa huomaamatonta muutosta, jota ihmiset eivät oikein edes huomaa.

Lauantaina Helsingissä marssitaan ilmaston puolesta. Paikalle odotetaan tuhansittain osallistujia. Yksittäisten ihmisten tärkein ilmastoteko on ilmaista oma tahtonsa: ilmastonmuutos on otettava vakavasti ja toimiin on ryhdyttävä, tekoja tehtävä.

Kun lukaisin tänä aamuna sähköpostini, siellä odotti kolme viestiä eri järjestöiltä. Oli kiertotaloutta, bioenergiaa ja elintarviketeollisuutta. Ne kaikki puhuivat ilmastosta.

Juuri nyt tuntuu, että viesti on tavoittanut.

Mitä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi? Opiskelijat vastasivat.

Opiskelijoilta kysyttiin kysymys: Mitä sinä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi?

Vastauksia oli laidasta laitaan. Oltiin valmiita jättämään lääkärin määräämät lääkkeet ostamatta tai olemaan ainakin yksi päivä syömättä. Pikavippi koettiin toimivaksi helpotukseksi tiukkaan tilanteeseen, jos laskun lykkääminen perintään asti ei auttanut. Ääritapauksissa joku oli valmis jopa myymään seksipalveluita toimeentulon turvaamiseksi.

Vastaukset käyvät ilmi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan teettämästä kyselystä ja sen voi lukea osoitteessa HYY.Fi/Toimeentulo

Näissä vaaleissa on puhuttu ilmaston lisäksi sotesta, vanhustenhoivasta ja maahanmuutosta. Opiskelijoiden teemat ovat jääneet kuitenkin vähemmälle huomiolle.

Opiskelijat paikkaavat puutteellista toimeentuloaan työssäkäynnillä. Se on täysin hyväksyttävää ja toivottavaakin, sillä opintojen aikana hankittu työkokemus helpottaa työllistymistä valmistumisen jälkeen. Työskentely kuitenkin hidastaa valmistumista. Jopa 70 % tutkimukseen vastanneista kokee työssäkäynnin hidastavan opintojaan.

Riittävä toimeentulo nopeuttaa opintoja. Siksi opintorahan taso on nostettava vuoden 2017 alun tasolle ja siihen on tehtävä vuosittainen indeksitarkistus. Opiskelijoiden toimeentulo on huomioitu myös SDP:n yleisturvamallissa.

Mutta niistä vaaliteemoista. Nämä eivät ole opiskelijavaalit, päinvastoin: vaikka koulutuksesta on puhuttu pitkään ja hartaasti, on opiskelijoiden toimeentuloon liittyvä keskustelu ollut vaatimatonta. Olen viettänyt lukuisia tunteja vaaliteltoilla ja toreilla keskustelemassa ihmisten kanssa. Olen kysynyt monet kerrat, että mikä on tärkeää, mistä näissä vaaleissa pitäisi puhua. Yleisin vastaus kuuluu: lapset ja vanhukset. Toistaiseksi yksikään ei ole tullut keskustelemaan kanssani opiskelijoiden toimeentulosta. Ehkä olisi pitänyt, jotta teema pysyisi paremmin mielen päällä.

Keskiviikkona käynnistyi eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Ilokseni seurasin Koulutusta PRKL -kampanjan tempausta, jossa opiskelijat jonottivat sankoin joukoin ennakkoäänestyspaikoille. Eri äänestyspisteiden jonojen yhteenlaskettu mitta oli 400 metriä. Kampanja jatkuu.

Vaalitaan sivistystä ja korostetaan koulutuksen merkitystä. Sillä juuri osaamisesta syntyvät hyvinvointi, vienti, työpaikat ja verotulot. Suomalaiselle osaamiselle, tuotteille ja ratkaisuille on markkinoita myös maailmalla.

Suomen tylsin vaalipaneeli oli yhtä mieltä siitä, että SMR-reaktorit ovat oiva tapa tuottaa kaukolämpöä

Vaalipaneelit. Nuo poliittisen keskustelun ruisleipä, joita on osunut tällä viikolla kohdalle jo neljä. Tänään sain Sitran tiloissa edustaa Helsingin SDP:n ehdokkaana vasenta äärilaitaa, kun kanssani riviin asettuivat Uudenmaan ehdokkaat Tea Törmänen Liberaalipuolueesta, Tere Sammallahti Kokoomuksesta ja Piia Aallonharja Perussuomalaisista, sekä Helsingin vaalipiirin Petrus Pennanen Piraattipuolueesta ja Atte Harjanne Vihreistä.

Minä en ole näiden ihmisten kanssa samaa mieltä läheskään kaikesta. Saisimme varmasti kipakan sananvaihdon aikaiseksi esimerkiksi veropolitiikasta, työmarkkinoista, maahanmuutosta ja monesta muusta. Mutta tänään ei kukaan jurnuttanut tai haastanut. Tänään kaikki olivat omalla mukavuusalueellaan ja tylsistyttävän yhtä mieltä keskustelun aiheesta: ovatko pienet, sarjavalmisteiset ydinvoimalaitokset hyvä vaihtoehto kaukolämmön tuotantoon kaupungeissa. Ovathan ne.

Tilaisuuden kutsui koolle Suomen Ekomodernistit ry. ja sen juontajana toimi ydinvoimasta ja SMR-laitoksista paljon puhunut ja kirjoittanut Rauli Partanen. Vitsailimme etukäteen, että paneelia voisi markkinoida vaalien tylsimpänä ja yksimielisimpänä paneelina.

Päivän seminaarista poiki ainakin kaksi juttua mediaan. Tekniikan Maailma uutisoi seuraavaa:

Pienet ydinreaktorit voisivat kaukolämmön tuotannossa korvata fossiilisten polttoaineiden käytön lähes täysin. Ajatushautomo Think Atomin tekemä uuden selvityksen mukaan pelkästään sata-asteista lämpöä tuottavilla reaktoreilla kaukolämmön hinta saattaisi jopa laskea.

Tekniikan ja Talouden viesti oli vastaava:

Pienet ja minikokoiset modulaariset ydinreaktorit ovat saamassa ensimmäiset säännöksensä neljän-viiden vuoden kuluessa Suomessa.

Politiikka tuntuu toisinaan olevan yhtä tahallisen väärin ymmärtämisen taidetta. Tärkeissä asioissa on kuitenkin pakko löytää yhteisiä nimittäjiä ja yhteistyökumppaneita yli puoluerajojen. Joten tässä suositukseni: jos jostain syystä et aio äänestää demaria, äänestä Tereä, Attea, Teaa, Petrusta tai Piiaa.

Pääseekö täällä lääkäriin?

Hallitus kaatui sotensa mukana. Kaatuneessa sote-mallissa oli loppumetreille saakka samat periaatteelliset valuviat, jotka koskivat maakuntien toimintaa ja perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta ja oikeutta palveluihin.

Muun muassa perustuslakivaliokunta vaati parempaa valmistelua näiden osalta jo silloin, kun ensimmäinen versio mallista tuotiin eduskuntaan. Jo viime kesänä oli ilmeistä, että valiokuntien huoleen suhtauduttiin yliolkaisesti, eikä esitykseen tehty tarpeellisia muutoksia.

Olen harmissani siitä, että pitkään valmisteltua uudistusta ei saatu tälläkään vaalikaudella maaliin. Uuden hallituksen on jatkettava työtä, jonka tavoitteena on ihmisten palveluiden turvaaminen ja kustannusten kasvun hillitseminen.

Pohjalle tarvitaan parlamentaarinen eli kaikkien puolueiden yhteinen valmistelu ja selkeä marssijärjestys. Ensin rakennetaan sote riittävän suurten ja toimintakykyisten itsehallintoalueiden varaan, muut asiat hoidetaan vasta sitten. Sote-kunnilla on oltava riittävä taloudellinen autonomia, joten verotusoikeus on perusteltu.

Alueellinen valmistelu uudistuksen toteuttamiseksi on ollut hyvää, joten valmistelurahoituksen jatkamista ja soten ulkoistusten rajoittamista on jatkettava kaikissa tilanteissa, kunnes uudistus on valmis.

Helsinki on sitten soten suhteen oma lukunsa, eikä sen erityispiirteitä otettu aiemmassa lainvalmistelussa riittävästi huomioon. Helsingin ja Uudenmaan toimijat on otettava myös vahvasti mukaan uudistukseen ja niiden näkemyksille on annettava painoarvoa.

Sosiaali- ja terveysuudistuksessa on lopulta kyse tavallisista arjen asioista: riittävästä lääkärien ja hoitohenkilöstön määrästä, terveydenhuollon asiakasmaksujen pitämisestä hallinnassa ja hoitotakuun toteutumisesta. Siis siitä, että pääseekö täällä lääkäriin. Tai neuvolaan, tai pidetäänkö minusta tai perheestäni huolta silloin, kun me sitä tarvitsemme.

Montako sotekuntaa on tarpeeksi?

Soten järjestäjätahojen lukumäärä ei ole olennainen asia: niitä voi olla 1-18. Tärkeintä on se, että soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutetaan mahdollisimman nopeasti: vähennetään eriarvoisuutta, nopeutetaan hoitoonpääsyä, vahvistetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä perus- ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Näin kustannukset kuriin ja rahaa riittää myös ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Sotekuntien määrässä on kyse siitä, että 18 järjestäjätahon pohjalta on tähän mennessä tehty vaalikauden ajan valmistelua, johon on upotettu noin miljardin verran veronmaksajien rahoja. Se ei välttämättä ole paras mahdollinen alueiden määrä. Siitä huolimatta lähtöruutuun palaaminen tulisi kalliiksi ja viivästyttäisi entisestään jatkuvasti eriarvoisempaan ja rakenteellisesti kalliimpaan suuntaan menevän sote-järjestelmän uudistamista.

Olennaisinta on nyt se, että päästään eteenpäin. Puolueista ainakin Keskusta ja Vasemmistoliitto haluavat edetä 18 maakunnan mallin pohjalta. Myös Vihreät ovat hyväksyneet ajatuksen 18 maakunnasta. Kokoomus haluaa palata kuntakarttojen ääreen. 18 maakuntaa vaikuttaa tässä vaiheessa toteuttamiskelpoisemmalta sekä perustuslain että uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kannalta. Näyttää myös siltä, että siitä tarvitsisi käydä vähiten poliittista vääntöä ja voitaisiin keskittyä enemmän olennaiseen.

Näitä asioita SDP ajaa

  • Sote-uudistus etusijalle. Jätetään kaikki muut toiminnot tässä vaiheessa pois sotealueiden tehtävistä ja palataan niihin myöhemmin
  • Otetaan kunnat ja kaupungit mukaan tuottajina. Ei pakkomaakunnallistamista, yhtiöittämistä tai liikelaitostamista, vaan maakunta voi järjestäjänä suoraan päättää antaa haluamansa palvelut tiettyjen kuntien tuotettavaksi
  • Sotealueilla pitää olla itsenäinen rahoituspohja, jotta perustuslain vaatima todellinen itsehallinto toteutuu, eli kunta- ja valtionveroista on eriytettävä sotealueelle kuuluva sotevero. Tämä ei tarkoita veroasteen nostoa, koska vastaavasti kunta- ja valtionverotusta leikataan
  • Sotealue voi ottaa käyttöön yksityisiltä tuottajilta ostettuja palveluita kilpailuttamalla (kuten nytkin) tai antaa käyttöön palvelusetelin (kuten nytkin). Päätösvalta tästä on sotealueen valtuustolla ja veronmaksaja pysyy isäntänä. Ulkoistukset ja valinnanvapaus voidaan ongelmatilanteissa peruuttaa (hallituksen mallissa ei voida).
  • Palveluntuotannon valvontaa parannetaan (hallituksen kaatuneessa mallissa oltaisiin menty omavalvonnan suuntaan)
  • Veroaste ei nouse

Olisiko aikuisten jo aika seurata lastensa esimerkkiä ja mennä lakkoon?

Koululaiset ympäri maailmaa lakkoilevat tänään tehokkaampien ilmastotoimien puolesta. Myös suomalaiset koululaiset osallistuvat lakkoon. Ruotsalaisen Greta Thurnbergin innoittamat lakkolaiset ovat syystäkin huolissaan. Nyt koulussa olevien lasten sukupolvi on se, jonka aikana ilmasto ja ympäristö muuttuu silmissä. Peruuttamattomasti ja lopullisesti.

Koululaisten turhautumista on helppo ymmärtää. He ovat pelkän sivustakatsojan roolissa, kun aikuisten pyörittämä maailma kulkee kohti vääjäämätöntä katastrofia. Kun nykyiset lapset ovat aikuisia, voi olla jo liian myöhäistä muuttaa suuntaa.

Paljon vaikeampaa on ymmärtää joidenkin koulujen suhtautumista nuorten mielenilmaisuun. Vaikka monet opettajat ovat ilahduttavasti tukeneet oppilaitaan, saa oppilas lakkoilusta palkkioksi luvattoman poissaolon. On irvokasta, että koulusta saa vaikka viikon loman Thaimaan-matkaa varten, mutta huolenilmaus yhteisestä tulevaisuudesta on lintsaukseen verrattavaa velttoilua.

Nuoret ansaitsevat kaiken tukemme ja ennen kaikkea vastauksia siihen miten me estämme ilmastokatastrofin. Joona-Hermanni Mäkinen kirjoittaa YLEn kolumnissaan (https://yle.fi/uutiset/3-10677363)  osuvasti: “Kaiken “Nuorissa on toivo” -puheen keskellä on ymmärrettävä, kuinka paljon aikuiset voivat saada muutosta aikaan. Koululaisten lakko on tärkeä pelinavaus, mutta aikuisten on kannettava aikuisten vastuu. Yleislakko muuttaisi ilmastopolitiikkaa nopeasti.”

Yksittäisten ihmisten tärkein tehtävä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on luoda poliittista painetta päättäjille. Kuvitelkaa, mitä olisimme saaneet aikaan, jos viime vaalikaudella ilmastoasioihin olisi käytetty sama määrä työaikaa kuin sote-uudistukseen!

Joukossa on voimaa. Se nähtiin päättyvällä vaalikaudella, kun hallitus pakotettiin perääntymään esimerkiksi työelämää koskevasta pakkolakipaketista ja aktiivimalli kakkosesta.

Jos liitymme yhteen ja käytämme joukkovoimaa planeettamme ja tulevaisuutemme puolustamiseen, me kykenemme tekemään muutoksen.

Nyt lapset tekevät aikuisille kuuluvat työt.

Koputtelua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koputtelemaan lähdössä yhdessä Kaisa Pennyn ja tukijoukken kanssa.

Demarit kokeilevat näissä vaaleissa uutta kampanjointitapaa. Me kierrämme ovelta ovelle koputtelemassa ja juttelemassa ihmisille. Kysymme samalla, että mikä kullakin on sydämellä – mikä huolestuttaa ja mihin haluaisi muutosta.

Media nostaa vaalien alla otsikoihin yhden aiheen kerrallaan. Maahanmuutto nousee tasaisesti framille, ja vaalikoneissa siihen liittyvät kysymykset ovat vakiokauraa. Tänään maahanmuutosta ei puhuttu yhdessäkään niistä paristakymmenestä keskustelusta, jotka kävin ihmisten ovilla. Sen sijaan nuorten syrjäytyminen huoletti, ja vihapuhe. Lapset ja vanhukset ja sote. Laittakaa ne kuntoon, meiltä toivottiin.

Haluamme tavoittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät yleensä osallistu poliittisiin tilaisuuksiin. Huomenna pidetään jälleen Hakaniemen markkinat, jossa tänään ylijääneet ruusut jaetaan loppuun. Uskallan silti väittää, että kukaan tänään tapaamistani ihmisistä ei Hakaniemeen huomenna saavu. Siksi ovien koputtelu on tärkeää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ämpärillinen ruusuja.

Jos hipit puhuisivat ay-jäärät puolelleen, maailmalla olisi enemmän toivoa

Viikonloppuna Klaukkalaan kokoontuu joukko huolestunutta ympäristöväkeä. Kokoontumisen tavoitteena on pohtia yhdessä vaalivaikuttamista – toisin sanoen sitä, miten tänä keväänä käytävät eduskuntavaalit saadaan käännettyä ilmastovaaleiksi.

Tuskin mikään muu asia voi olla tärkeämpi kuin ihmiskunnan tulevaisuus, ja siitä ilmastonmuutoksessa juuri on kyse. Silti epäilen, että yksin tämä porukka ei tavoitteessa onnistuu. Se luultavasti saarnaa saman mielisten kuorolle, eikä se saarna välttämättä kiinnosta niitä, jotka vaalipaneeleissa, turuilla ja toreilla asettavat näiden vaalien agendan.

En tiedä, moniko suomalainen kuuluu tai tukee ympäristöjärjestöjä. Uskallan kuitenkin arvioida, että paljon useampi kuuluu ammattiliittoon. Eri liittoihin kuuluvia palkansaajia on yli kaksi miljoonaa. Ammattiliitot ovatkin kirkkaasti Suomen suurin kansalaisjärjestö.

Ammattiyhdistysliikkeellä on valtaa, jonka sille antavat me tavalliset, työssäkäyvät ihmiset. Ympäristöjärjestöt ovat mielipidevaikuttajia, joilla niilläkin on kyky saada ihmiset liikekannalle. Jos nämä kaksi löisivät kättä päälle ja päättäisivät kääntää päästöjen suunnan kohti nollaa, ne varmasti pystyisivät siihen. Miksi ne eivät sitten tee niin?

Siksi, että järjestöjen tavoitteet ovat osin ristiriidassa. Ympäristöliikkeeseen olennaisesti liittyvä degrowth- eli kohtuusliike vastustaa talouskasvuajattelua. Tilastot osoittavat, että päästöt ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä, mikä johtuu fossiilisten polttoaineiden kasvavasta käytöstä.

Palkansaajaliikkeen tavoitteena on pitää huolta työntekijöiden ansioista ja hyvinvoinnin tasapuolisesta jakautumisesta. Se vaatii talouden kasvua, sillä muuten kyseessä olisi nollasummapeli.

Degrowth-liikkeen vaatimukset johtavat samaan lopputulokseen kuin tiukka talouskuripolitiikka. Se vaatii kulutuksen pienentämistä, mikä voidaan varmistaa vain tulojen pienenemisellä. Tämä taas saavutetaan varmimmin leikkaamalla julkisia menoja ja palkkoja.

Ongelma on vain se, että talouskuripolitiikka lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta ja pahoinvointia. Varallisuus jakautuu sen myötä entistä epätasa-arvoisemmin – köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat entisestään. Niissä maissa, joissa on vahva ay-liike, on myös kaikkein pienimmät tuloerot ja tasa-arvoisin yhteiskunta. Niissä maissa, joissa kansa voi hyvin, on valtiolla ja keskiluokalla aikaa ja energiaa kantaa huolta ympäristöstä ja ilmastosta.

Kaikkein tärkeimpiä asioita voi olla vain yksi. Jos on pakko valita, niin väitän, että ympäristöjärjestöt arvottavat ympäristön ykköseksi. Palkansaajaliikkeen ykkösasia on ihminen. Tässä piilee koko homman suurin ongelma.

Jos hipit sitoutuisivat työpaikkojen ja toimeentulon puolustamiseen, ja lakkaisivat demonisoimasta teollisuutta (jonka tuotteita ilman kukaan meistä ei voi elää), yhteinen sävel voisi löytyä. Jos ay-jäärät saisivat ilmastoherätyksen, he voisivat tuoda joukkovoimansa yhteiseen pöytään.

Mutta jos Klaukkalassa todetaan, että ainoa tapa hoitaa homma on muuttaa maakuoppaan ja ajaa teollisuus Kiinaan, voidaan ilmastovaaleista puhuminen lopettaa heti maanantaina.

Arvon ympäristöväki, minulla on teille ehdotus. Perustakaa Klaukkalaan uusi popoup-työpaja. Asettakaa työpajan tavoitteeksi yksi teema: ”Näin hurmaan työpaikan pääluottamusmiehen asiani tueksi”.

Sillä jos voitatte luottamusmiehet puolellenne, maailma on teidän.