Kävelysauvat ovat arvovalinta

 

Käytin tämän lauantaisen aamupäivän lukemalla kirjastossa kirjaa julkisesta hallinnosta. Toisin kuin kuvitella voisi, ovat julkiset menot useimmissa länsimaissa kasvaneet ja sitä myötä valtion rooli suurentunut. OECD-maiden veroasteen keskiarvo BKT:sta on kasvanut 6,5 % vuodesta 1975 vuoteen 2007. Ja siitä päästäänkin sujuvasti ikuisuuskysymyksen äärelle: onko tämä hyvä vai huono asia yhteiskunnan kannalta.

En ollut käyttänyt julkisin varoin ylläpidetyn kaupunginosakirjaston palveluita aikoihin. Ei työpäivän jälkeen tule mieleen enää lähteä, ja olen siinä onnellisessa asemassa, että voin ostaa haluamani kaunokirjalliset teokset omakseni. Tälläkin kertaa luin omaa sähköistä kirjaani, joten minusta ei jäänyt mitään virallista merkintää kirjaston lainaustilastoon, kun niitä seuraavan kerran vertaillaan leikkauspäätösten aattona. Minä kulutin vain penkkiä, that’s it. 

Vanhempainvapaani aikana sama kirjasto oli henkireikäni. Se oli lähellä, sinne oli helppo mennä, se oli maksuton ja siellä oli sisältöä lapsille ja aikuisille. Se oli kuin julkinen olohuone, jossa saattoi piipahtaa lukemassa uusimmat lehdet. 

Jotain uutta oli tullut viime käyntini jälkeen: eteisessä oli naulakko, josta riippui kymmenkunta kävelysauvaa kaupunkilaisten lainattavaksi. Kontrasti juuri lukemaani julkisen sektorin roolia ruotivaan tekstiin oli aika hauska. Onko verovarojen oikea käyttökohde kävelysauvat kirjastossa? 

Kävin seuraavan kuvitteelisen mielikuvituskeskustelun kirjastonhoitajan kanssa.  

Minä: – Ostitte sitten kävelysauvoja. Miksi ihmeessä te tuhlaatte minun maksamiani verorahoja tällaiseen turhuuteen? 

Kirjastonhoitaja: – No, me haluamme, että asukkaat kävisivät kirjastossa. Tämä on meidän mielestämme hyvää palvelua. Kaupunkilaisetkin tykkäävät.  

– Mutta kirjasto on kirjoja ja sivistystä varten. Miten kävelysauvat sivistävät ihmisiä?

– No eivät ne varmaankaan sivistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta jos kirjastomme on asukkaiden mielestä hyödyllinen, sitä käytetään ja se ennustaa paikalle pitkää ikää.

– Mutta edelleen, onko julkisen palvelun tarkoitus toimia urheiluvälinelainaamona?

– Niin, jos tehdään tällainen arvovalinta, että julkisen palvelun tehtävä on tuottaa yhteiskunnalle hyvinvointia ja iloa, niin aika hyvin tuo urheiluvälineiden lainaaminen istuu tähän tehtävään.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.