Kirjoittaminen on parasta mitä työajallaan voi tehdä

 Minä kirjoitan työkseni. Tuotan erilaisia tekstejä moneen eri kanavaan monille eri yleisöille. Digimurros ei ole vähentänyt tekstin tuottamisen tarvetta laisinkaan – päinvastoin, tarpeet ovat muuttuneet moninaisemmiksi ja kiireisemmiksi.

Olen kirjoittanut vuosien mittaan kymmenittäin henkilöstö- ja asiakaslehtijuttuja. Niihin on muodostunut rutiini: yhden ihmisen haastattelu vie korkeintaan tunnin, jutun mitta on noin kaksi liuskaa. Tärkeimmän työn teen haastattelun ja kirjoittamisen välillä. Silloin muodostan päähäni kuvan draaman kaaresta, jolle haluan jutun muodostuvan.

Kirjoittaminen on kuin neulomisen, sanaristikon ratkaisemisen ja legopalikoiden kokoamisen yhdistelmä. Ensin on vain joukko hataria sanayhdistelmiä. Ne kirjoitetaan muistiin haastattelun edetessä. Niistä ei pirukaan ottaisi selvää, jos sellaisenaan luettavaksi saisi. Muistiinpanot ovat kuin heijastus siitä ajatuksesta, joka on virrannut keskustelussa haastateltavan kanssa. Ne palauttavat muistikuvat pintaan ja muodostuvat kokonaisiksi lauseiksi.

Raakamateriaali muistuttaa ajatuksissani risupusikkoa, jota lähden pikkuhiljaa siistimään ymmärrettävään muotoon. Teemoittelen lauseet lähelle toisiaan, sidon ajatukset väliotsikoilla ja aasinsilloilla. Vähän kuin olisi läjä värikyniä sikin sokin, joita ryhtyy järjestelemään spektriksi. Ne eivät saa riidellä keskenään, ja siirtyminen teemasta toiseen on oltava sujuva ja virtaava. 

Hyvä teksti soljuu ja kantaa. Kirjoittajan ajatuksenjuoksua on helppo seurata, eikä se jätä lukijalleen häiritseviä aukkoja. Se päättyy napakasti tiivistäen kirjoituksen alkuperäisen ajatuksen.

Paljastan salaisuuden: kirjoittamani haastattelut harvoin sisältävät sanatarkkoja sitaatteja haastateltavilta. Minun teksteilläni ei ole tieteellistä todistustaakkaa, joten saan laittaa luettavuuden etusijalle. Käytän jutut kuitenkin aina haastateltavilla luettavana, jolloin ne ovat ihan yhtä valideja – onhan haastateltava hyväksynyt tulkintani.

Kirjoittaminen on ihan mahtavaa. Se on tapa jäsentää maailmaa. Sen vuoksi on pakko ottaa asioista selvää, sillä hyvän tekstin tuottaminen on mahdotonta, ellei aiheesta ymmärrä mitään. Silloin ei voi kysyä oikeita kysymyksiä.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.