2015

Talossa on niin hiljaista, että korvia särkee. En muista, milloin olisin ollut kotonani viimeksi aivan yksin ilman, että olisi julmettu kiire jonnekin ja takaraivossa painaisi sata tekemätöntä tehtävää. Minulla on kaksi tuntia aikaa tehdä ihan mitä vain.

Aika on suhteellinen käsite. Sitä on aina väärä määrä. Nykyisin se tuntuu kuluvan nopeammin kuin ennen. Vuosi pyörähtää ympäri kuin huomaamatta. Vuosi sitten en olisi osannut kuvitella, miten paljon uusia asioita olen nyt nähnyt ja kokenut, kuinka monta uutta ihmistä olen kohdannut ja montako jättänyt taakseni.

Avaan kirjan, jota olen olen jemmannut siihen hetkeen, jolloin on aikaa. Pääsen kolmannelle sivulle, kun silmäni painuvat kiinni.

Kun herään ja nousen, on aika kulunut loppuun.

Takki auki ne juoksevat vastaan ja selittävät, miten ovat niin täynnä virtaa, että se ei lopu koskaan. Ne tuovat mekkalan tullessaan ja siinä sivussa elämän tähän taloon.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.