Kasvata henkilökohtaista asiantuntijabrändiäsi ja voita leffaliput!

 

Tämän päivän epistola oli työntekijälähettilyys, tuo viestintäkentän kuuma peruna. Sanahirviölle tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että (usein viestintävetoisesti) organisaation työntekijöitä kannustetaan puhumaan verkossa omasta työstään ja työnantajastaan. 

Eihän tässä ole oikeasti mitään uutta. Me viestinnän ihmiset olemme tehneet tätä aina. Somen myötä kuitenkin kaikista organisaation työntekijöistä on yhtäkkiä tullut media. Uutta on se päämäärätietoisuus, jolla keskusteluun kannustetaan. Hyödyt ovat moninaiset sekä työntekijälle että organisaatiolle.

Omasta työstään puhumalla työntekijä voi rakentaa itsestään kuvan alansa asiantuntijana. Työntekijöiden kautta organisaatio tavoittaa viestilleen yleisön, jota se ei välttämättä muuten tavoittaisi.

Pääperiaatteena on aina oltava toiminnan vapaaehtoisuus. Lastenkasvatuksessa käytetyt uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät toimi tai kääntyvät pahimmillaan itseään vastaan: jos työntekijä jakaa leffalippupalkalla papukaijamaisesti geneeristä sisältöä ilman, että mukana on omaa ajatusta, ei äänensävy voi olla uskottava. Spämmimäisyys on hyvin toimivan työntekijälähettilyyden pahin vihollinen.

Työntekijälähettilyyttä käynnistelevän viestijän hyviä kavereita ovat Tweetdeck, Hootsuite ja kumppanit. Ne ovat hyödyllisiä apuvälineitä, mutta eivät välttämättömiä. Hyvällä suunnittelulla, tilannetajulla ja paljolla työllä pääsee jo aika pitkälle.

Työntekijälähettilyydessä ei saa olla ensisijaisesti kyse siitä, miten organisaatio työntekijälähettiläistään hyötyy, vaan toisinpäin. Vaikka työntekijä kuittaa hyödyn usein henkilökohtaisena näkyvyytenään, ei palkitsemista ja kannustusta sovi unohtaa. Mutta omaperäisyys on tässäkin valttia. Unohda ne surullisen kuuluisat leffaliput. Keksi jotain parempaa. 

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.