Tämän vuoksi asiantuntija ei halua olla brändi

Akava antoi puheenvuoron kahdelle omasta työstään avoimesta puhuvalle asiantuntijalle, Katleena Kortesuolle ja Pauli Formalle. Erinomainen teksti, joka kirvoitti pohtimaan, että jos hyödyt ovat noin mittavat, miksi jokainen asiantuntija ei tee julkista brändityötä.  

Koska olemme kansa, joka elää ja somettaa murheellisten laulujen maassa, on tämäkin bloggaus rakennettu negatiivisten ajatusten varaan. Alla on listattuna yleisimmät syyt, miksi asiantuntija ei ryhdy brändiksi. Aineiston kokoamisessa ja analysoinnissa on hyödynnetty FMS-metodia.

1. Ei ole pakko.

”Minulla on oikeitakin töitä. Kukaan ei ole pyytänyt eikä pomo käskenyt. Liian työlästä / vaikeaa / turhaa / hyödytöntä. Ei nappaa niin ei nappaa.”

Ei tosiaan ole pakko jos ei huvita. Hampaat irvessä tekemällä syntyy hampaat irvessä tehtyjä asioita. Ei sellainen kiinnosta saati ilahduta ketään. Jatka samaan malliin, jos siltä tuntuu.

2. En ole tottunut olemaan esillä. Jännittää ja pelottaa.

”Mitä muut minusta ajattelevat? Lukeeko äitini / lapseni / puolisoni / työkaverini tuotoksiani? Entä, jos paljastan itsestäni liikaa?”

Voit lohdutukseksesi olla melko varma siitä, että alussa, kun seuraajia on vähän ja verkosto on pieni, kukaan ei luultavasti kiinnitä tekemisiisi erityisen paljon huomiota. Kaikilla muilla on niin kiire murehtia omia ongelmiaan ja katsoa Eläinvideokerhon kissavideoita, että ensimmäiset ponnistelusi jäävät auttamatta vähälle huomiolle. Kun jatkat keskustelua, yleisösikin kasvaa kanssasi ja samalla totut vähitellen uuteen rooliisi.

3. En ole alani kärkiasiantuntija.

”Henkilö N.N. tietää nämä asiat paremmin kuin minä. En siis ole alani asiantuntija, joten hittojako tässä sellaista leikkimään.”

No niin. Nyt etenkin naiset tarkkana. Ei ole olemassa mitään standardisoitua asiantuntijatittelipankkia, josta pinssin rintaan saatuaan muuttuisi mystiseksi Alansa Asiantuntijaksi. Jokainen, joka päättää ryhtyä asiantuntijaksi, on sellainen. Kunhan tietää omat asiantuntemuksensa rajat ja on valmis keskustelemaan avoimin mielin, ei voi mennä kauhean väärään. Ja miksikö tämä on erityisesti naisten ongelma? Siihen on vaikea vastata, mutta jotain kysymyksen laajuudesta kertoo All Male Paneleiden määrä. Missä kaikki lahjakkaat ja asiantuntevat naiset piileskelevät? 

4. Entä jos mokaan itseni.

Ei se haittaa, jos aina ei menisi tuubiin. Sellaista sattuu. Siihen ei kuole. Hetken ottaa päästä, sitten yritetään uudelleen aiemmasta viisastuneena.

Ylipäätään oman osaamisensa esiintuomisessa on rutkasti enemmän voitettavaa kuin hävittävää. Toisinaan riittää kun tekee hommansa hyvin. Törmäsin tänään keskustelussa erään markkinointialan ammattilaisen nimeen, jonka seminaariluoentoa olin kuuntelemassa Wanhassa Satamassa kymmenisen vuotta sitten. Vaikka aikaa on kulunut jo vähintäänkin riittävästi, huomaan edelleen yhdistäväni mielessäni tämän henkilön erityisosaamisen hänen edustamansa toimiston brändiin, positiivisella tavalla.

Organisaatiot on rakennettu ihmisistä, ja meistä jokainen on työnantajansa kasvot tavalla tai toisella. Jos olet löytänyt oman alasi ja tykkäät työstäsi, ei haittaa, jos annat sen näkyä.

Muista, sinulla on paljon voitettavaa ja hyvin vähän hävittävää.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.