Jäniksenä maratonilla

WP_20160424_004En ollut ajatellut osallistua juoksutapahtumiin tänä vuonna ollenkaan. Taitaa olla niin, että ihmisellä voi olla kerrallaan vain yksi tavoitteellinen harrastus. Minä olen lukenut koko viime vuoden valtio-opin perusopintoja avoimessa ja aloittanut siihen päälle kokonaan uuden kielen opinnot. Ei siinä paljon lenkkipolulle ole ehtinyt.

Eilen palautin viimeisen kurssin viimeisen opintopäiväkirjan Moodleen, ja jäljelle jäi hölmistynyt olo. Pitäähän sitä aina joku projekti olla. Ainahan sitä voi yrittää KonMarittaa kämppänsä (ollaan asuttu samassa osoitteessa jo lähes seitsemän vuotta, joten raivattavaa on ja löytyy), mutta onko sekään lopulta kivaa. No ei ole.

Lenkkarit jalkaan ja pitkälle lenkille siis. Ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen rapsakalle aamulenkilleni liittyi pyytämättä ja yllättäen satoja muita juoksijoita. Helsinki Spring Marathon oli kidnapannut normaalin lenkkipolkuni.

WP_20160424_002

Soluttauduin joukkoon, sillä virran viemänä matka sujuu aina rattoisammin. Ja kah: lähes koko talven kestäneen sluibailun jälkeen vauhti nousi kuin huomaamatta omaan maratonvauhtiin, ihan vain ryhmän imun vaikutuksesta. Nyysin huoltopisteeltä vettä ja Dexalin ja tunsin itseni jänikseksi. Siis ei sellaiseksi, joka vetää ryhmää perässään tiettyyn tavoiteaikaan, vaan sellaiseksi vapaamatkustajaksi. Melkoinen kapinallinen.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.