Mökkikesä ’16


En jotenkin näe itseäni mökki-ihmisenä. Jos joskus olen niin iso ja rikas, että oman kesäasunnon hankinta olisi ajankohtainen, haluaisin hankkia sellaisen Pariisista. Siinä asunnossa olisi kiemurtelevalle kadulle avautuva koristeellinen ranskalainen parveke, jonka äärellä aamuauringossa joisin tummapaahtoisen cafe au laittini.

Nyt juon juhlamokkaa Päijänteen rannalla appivanhempien mummonmökissä ja lasken aikani kuluksi ohi ajavia autoja. Teemme pihatöitä, kokkaamme, tiskaamme ja saunomme. Tänään tein jotain introvertille erittäin epätodennöistä, ja tutustuin naapureihin. Vaikka tämä ei ole Pariisi, on tämä tänään ollut paratiisi. Ajatukset irtoavat arjen murheista kun vaihtaa välillä maisemaa.

Kylvimme lasten kanssa edellisvuodelta jääneet kukkasiemenet piharuukkuihin. Onnistumisen tunteesta innostuneena ostin kauppareissulla puutarhalehden. Aion soveltaa sen tarjoamaa tietoa ja inspiraatiota yhtä varmasti kuin kaikkien niiden laihdutus- ja treenilehtienkin vinkkejä, jotka odottavat kotona sängyn vieressä.

Mökkilukemisena on Anthony Giddensin The Politics of Climate Change. Giddens kirjoittaa:

Yksikään valtio maailmassa ei vielä ole päästövähennyksissään sillä tasolla, että maailman lämpeneminen pysähtyisi kahteen asteeseen.

Jonain päivänä kaipaan vielä tätä päivää, jolloin vesi oli vielä liian kylmää ja lapsilla oli hetken aikaa tylsää. Päivää, jolloin kaikki oli paremmin kuin koskaan.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.