Käteen jäi iso nippu käyntikortteja, joista vain osa omia


Takana on Atomexpo 2016 ja ensimmäinen vierailu Moskovassa. Kun matkalaukku on jo puoliksi purettu, voi jo vähän ynnäillä, että mitä tuli nähtyä ja koettua. Alla listattuna reissun suurimmat yllätykset.

Kauniita taloja oli keskusta täynnä.

1. Moskova ei ollut sellainen kuin kuvittelin. Se oli ainakin keskustan osalta siisti, eurooppalaisen tuntuinen, valoisa ja eläväinen. Se oli täynnä kauniita rakennuksia ja mukavia kahviloita ja ravintoloita. Vietimme tosin eniten aikaa keskustassa aivan Punaisen torin kupeessa, joten on aika ymmärrettävää, että siltä suunnalta katsottaessa kaupunki näyttää parhaat puolensa.

Ruuhkan tapainen.

2. Ruuhkat olivat mittavat, mutta silti kestettäviä. Meitä peloteltiin etukäteen tuntien ruuhkaistunnoista, mutta iltapäivälläkin kehät tuntuivat vetävän liikennettä siedettävään tahtiin. Varsovan ruuhkia väitettiin vähintään saman veroisiksi tai pahemmiksi, olkoonkin, että Varsova on huomattavasti pienempi kaupunki. Venäläiset pitävät isoista autoista. Auton kuuluu olevan suoraan verrannollinen omistajansa viileyteen. Bongasin enemmän Ladoja kuin Nissan Microja.

3. Venäläinen yhteiskuntavastuu. Tätä asiaa olen pohtinut kaikkein eniten. Kun Suomessa puhutaan yritysvastuusta, se tuntuu kiteytyvän aina sen raportointiin – se, kenellä on komein GRI:n mukainen yhteiskuntavastuuraportti voittaa kirkkaimman sädekehän. Kun Venäjällä tai jossain kehittyvässä valtiossa polkaistaan pystyyn jättiläismäinen teollinen investointi, asiaan kuuluu, että vastuullinen yhtiö hoitaa siinä samassa alueelle infran kuntoon. Ja en tarkoita nyt tietä tai viemäreitä, vaan kouluja, päiväkoteja, asuntoja ja niin edelleen – kaikkea sitä, mitä hankkeessa työskentelevät ihmiset perheineen tarvitsevat. Messuilla oli erikseen lapsiparkki. Se vaikutti olevan täysin luonnollista ja normaali osa bisneskulttuuria. Kuka Suomessa ottaisi lapsensa mukaan Messukeskuksessa järjestettäville ammattilaismessuille? 

Ja se pakollinen turistikuva.

Summa summarum: meillä on puolentoista tunnin lentomatkan päässä valtava metropoli, jossa riittäisi turistille tutkittavaa viikko tolkulla. Venäläisen kulttuurin ymmärtämiseen menee sitten vielä vähän kauemmin aikaa. 

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.