Kieltoja, käskyjä ja kloorivettä


Kesän ja vuoden ensimmäinen pulahdus Kumpulan maauimalan altaaseen tapahtui lyyrisessä tihkusateessa. Viestintäihminen ei pääse ammattitaudistaan eroon altaassakaan. Jo jonkin aikaa olen pohtinut uimahallien tapaa puhua asiakkailleen. Äänensävy on yleensä holhoava ja tympeä.

Uimahallit ovat viestinnältään kuin väärän ammatin valinneita lastentarhanopettajia. Ja tämä pätee empiirisen kokemukseni mukaan ihan kaikkiin Suomen uimahalleihin, ei pelkästään Kumpulaan.

Uimahallien, olivatpa ne sisällä tai ulkona, viestintää yhdistää yksi piirre: loputon kieltojen ja ohjeiden suo. Kumpulassa ei esimerkiksi saa

  • Tuoda lastenvaunuja pukutiloihin tai altaalle
  • Kuvata
  • Tupakoida
  • Juosta
  • Hypätä laidoilta
  • Uida väärään suuntaan
  • Uida vesijuoksijoiden radalla
  • Pitää saunassa uikkareita
  • Ajella ihokarvoja tai värjätä hiuksia
  • Tuoda isoon altaaseen snorkkeleita, kellukkeita tai muita leluja.


Laskeskelin aikani kuluksi kielto- ja ohjelappusia, joita oli helpostikin kaksi per a-standi. Pääsin kolmeenkymmeneen, kun annoin periksi. Lukematta jäivät pari ilmoitustaulua, jotka nekin epäilemättä sisälsivät tärkeitä toimintaohjeita allasalueen käyttäjille.

Malmilla oli viime vuonna pieni kampanja, jossa kannustettiin säästämään vettä ja käymään suihkussa 30 sekunnissa. Viesti oli puettu hauskoihin esimerkkeihin siitä, mitä kaikkea 30 sekunnissa ehtii tehdä, joten suihkuttelukin pitäisi onnistua. Asiat voi joskus siis pukea kieltojen sijaan myös huumoriin. 


Voi, kunpa joku uimahalli joskus jossain kiinnittäisi ihan vähän huomiota viestintään. Tutkisi vaikka, miten lentokentillä ohjataan ihmisiä toimimaan oikein. Ei Helsinki-Vantaan lentoasemalla ole solkenaan a-standeja, joissa kielletään etuilemasta jonossa tai juoksemasta käytävillä.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.