Lakinulkoilutuspäivä

Vappu lipui ohi tänä vuonna varsin vähin vaivoin. Kävin aattona Käpylän työväentalolla pitämässä muutaman minuutin esittelypuheenvuoron.

Meitä oli samalla asialla neljä Helsingin piirin jäsenvaalissa olevaa ehdokasta, ja vuoromme oli aivan viimeisenä pääpuhujien ja bändin jälkeen. Siinä on vähän tekemistä, kun yrittää saada äänensä kuuluviin, kun samaan aikaan siivotaan jo juhlan jälkiä pois. Mä lohduttaudun miettimällä niitä kaikkia stadionrokkibändejä, jotka nekin on aloittaneet paikallisilta työväentaloilta. Jostain se on lähdettävä liikkeelle.

Syötiin hyvin, pakattiin muuttolaatikoita, join lasillisen väljähtynyttä shampanjaa. Yön hämärinä hetkinä löysin täydellisen laatoituksen tulevan kodin keittiön kaappien välitilaan. Jätin väliin ystävän legendaariset vappujuhlat, koska olisin ollut huonoa ja väsynyttä seuraa. Aamulla some oli täynnä kuvia iloisista vappuihmisistä ja kadutti hieman.

Vappupäivänä piipahdettiin rautatientorilla kuuntelemassa puheita. Ne kaikui komeasti rautatieaseman kivisiä seiniä vasten. Paikalla oli kohtuullisesti väkeä koleasta ilmasta huolimatta. Brunssin kautta kotiin ja ekat muuttolaatikot vuokravarastoon. Vappu 2018, never forget.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.