Mitä vastaat kun aikuiset lapsesi kysyvät sinulta vaikeimman kysymyksen

Mietin aika usein, että miltä näyttää se maailma, jonka lapseni kohtaavat aikuisina. 30 vuotta tästä eteenpäin – onko meillä edelleen talvi ja lunta? Onko ilmasto kuumentanut osan maapallosta jo niin kuumaksi, että se on muuttunut elinkelvottomaksi? Onko Golf-virta lakannut lämmittämästä Pohjolaa?

Lasten saamista on verrattu ilmastorikokseen, sillä se on yksittäisen ihmisen teoista eniten kasvihuonekaasupäästöjä lisäävä teko. Ymmärrän logiikan, mutta pidän asialla pelottelua silti moraalittomana. Jos ihmiset on saatu pelkäämään tulevaisuutta niin paljon, että he eivät uskalla edes perustaa perhettä, on jossain menty vikaan oikein ruhtinaallisesti.

Pelko on vaarallinen tunne. Se lamaannuttaa ja lannistaa ihmisen. Toivo sen sijaan saa meidät toimimaan ja houkuttelee meistä parhaat puolet esiin. Siksi ilmastonmuutoksesta on puhuttava toivon kautta. Asiat eivät enää palaa ennalleen, mutta katastrofi on vielä mahdollista saada hallintaan, kunhan vain aloitamme heti.

Meillä on jo olemassa tarvittava tieto ja tekniikka, joilla voimme korvata polttamisen energiantuotannossa. Teollisuuden ja liikenteen päästöt vaativat vähän enemmän pohtimista, mutta mahdottomasta tehtävästä ei ole missään nimessä kysymys.

Tämä ongelma on sellainen, että se on minun sukupolveni ratkaistava asia. Tätä ei voi siirtää eteenpäin.

Lapseni luultavasti kysyvät minulta aikuisena, miksi me emme tehneet riittävästi, vaikka tiesimme mitä tulevaisuudessa odottaa. Haluan pystyä vastaamaan heille, että yritin kaikkeni.

Siksi pyrin kansanedustajaksi.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.