Kesän kuumin klikkiotsikko ei viilene talvellakaan

Hiki valuu naamalle ja kastelee koko selän. Kuumuus turvottaa pään ajattelukelvottomaksi. Järvivedet ovat niin lämpimiä, että viileää pohjavirtausta saa etsiä. Itämeri on vihreä leväsoppa. Siinä tiivistettynä Suomen kesä 2018.

Ilmalämpöpumppujen asentajat ovat myyneet koko kesän eioota. Olen usein miettinyt, että miksi niin harvassa suomalaisessa kodissa on viileyttä tuova ilmastointilaite – luotammeko edelleen, että suomalainen hellekesä on niin harvinainen ilmiö, että kaikki sinapin ja grillimakkaran ylittävä varautuminen olisi liioittelua.

Tämän vuoden kesä oli kuitenkin jotain muuta. Helleputki hätyytteli ennätyslukemia koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se sai median hetkeksi pursuamaan huolestuttavaa ilmastonmuutosuutisointia, joka tosin sai väistyä pian viihdeuutisoinnin ja päivän politiikan tieltä.

Kuuma ilma sulattaa jäätiköitä kiihtyvällä tahdilla, ja saa Siperian ikiroudan sitoman metaanin vapautumaan ilmakehään. Metaani on kahdeksan kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Euroopassa voidaan tulevaisuudessa hyvinkin varautua 50 asteen kesähelteisiin. Toisaalta talvet voivat muuttua Pohjois-Euroopassa hyytäviksi, mikäli Golf-virta heikkenee sulavien jäätiköiden vaikutuksesta.

Maailmalla ei kuitenkaan tunnu olevan mikään kiire muuttaa kehityksen suuntaa. Maailman energiankulutus kasvoi jälleen viime vuonna. Erityisesti maakaasun ja uusiutuvien energianlähteiden tuotanto kasvoi. Myös kivihiilen kulutus kasvoi ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja hiilipäästöjen arvioidaan kasvaneen kolmen tasaisen vuoden jälkeen.

Vaikka kuinka paljon jaksetaan hypettää uusiutuvien avulla ihan pian tapahtuvaa energiamurrosta, niin tosiasia on, että energian kulutus kasvaa tasaisesti maailman talouden kasvun kanssa ja edelleen noin 80 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Energian varastointiin ei ole olemassa suuren mittakaavan akkuteknologiaa, eikä aina tuule eikä paista. Tämä saatiin kokea kesäkuussa Isossa-Britanniassa, jossa tuulimyllyt pysähtyivät viikoiksi tyvenessä.


Harvassa ovat ne valtion päämiehet, jotka omin neuvoin ottaisivat johtajuuden ilmastonsuojelussa. Kanadan liberaalina ja vihertävänä pidetty pääministeri Justin Trudeau antoi tästä erinomaisen esimerkin puheessaan, jonka hän piti energia-alan konferenssissa Texasissa vuoden 2017 maaliskuussa. Business Insiderin mukaan Trudeau totesi, että yksikään valtio, joka löytää maaperästään 173 miljardia barrelia öljyä, ei jättäisi sitä käyttämättä. Kanadasta on jokin aika sitten löydetty suuri öljyhiekkaesiintymä, jonka maa aikoo hyödyntää huolimatta lupauksistaan taistella ilmastonmuutosta vastaan. Jos ilmastonmuutos aiotaan oikeasti pysäyttää, pitäisi tuo esiintymä kuitenkin jättää niille sijoilleen.

Arvostelua on saanut osakseen myös Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama, joka ei sementoinut kautensa päätteeksi maansa ilmastotoimia, vaikka olisi siihen pystynyt. Nykyinen hallinto pyyhkii edeltäjänsä ilmastopäätöksillä pöytää, koska se voi. Näkyvin ele oli USAn vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta vuonna 2017 ja sitä edeltänyt sensuuri Yhdysvaltain ympäristöministeriön verkkosivuille, joilta pyyhittiin pois sana ”ilmastonmuutos”.

Mitä voi sitten tehdä? Paljonkin. Yhdysvallat on oikeudenkäyntien luvattu maa, jossa on vireillä ilmastonmuutokseen liittyvä haaste Trumpin hallintoa vastaan. Hankkeen taustalla on kuuluisa, viime syksynä Suomessa vieraillut ilmastotutkija James Hansen, jonka lapsenlapsi on yksi haasteen jättäneistä nuorista.

Tilasin kesän kuumimpina päivinä syyslukemiseksi Hansenin kirjan ”Storms of my grandchildren – The truth about the coming climate catastrophe and our last chance to save humanity”. Kirjan voit tilata omaksesi esim. täältä. Pyrin myös referoimaan kirjan pääkohdat blogissani.

Tässä jo esimakua, Hansenin pahin mahdollinen uhkakuva on nimittäin seuraava: olisi mahdollista aiheuttaa maapallolla niin sanottu karkaava kasvihuoneilmiö, jossa ihmisen aiheuttama nopea lämpeneminen käynnistäisi erilaisia itseään ruokkivia mekanismeja, joiden seurauksena planeetta lämpenisi suorastaan helvetilliseksi pätsiksi. Jopa niin, että maapallo muuttuisi ennen pitkää Venuksen kaltaiseksi, kun meret haihtuisivat ilmakehään.

Syksy mittaan kampanjani käynnistyy toden teolla. Aion keskittyä puhumaan energiasta ja liikenteestä ja niiden päästöistä. Ymmärrän toki, että niillä harvoin juhlitaan otsikoissa, mutta on silti pakko yrittää. Syksy tuo mukanaan myös lisää ymmärrystä esimerkiksi Arktiksesta, sillä aion osallistua sitä käsittelevään työpajaan osana maisteriopintojani Tampereen yliopistossa.

Tällä viikolla palasin töihin ja lapseni aloittavat torstaina kouluvuoden. Vuonna 2011 syntynyt lapseni aloittaa muiden ikätovereidensa tavoin ensimmäisen luokan. Tämä mainio juttu kuvaa sitä monimutkaista maailmaa, johon lapset astuvat. Sen tulevaisuuden suunnan voi vielä muuttaa, mutta se vaatii paljon rohkeita tekoja. Jotain suurempaa kuin grillimakkara kaikilla mausteilla.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.