“Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” ja muut kootut kliseet – tätä se oikeasti tarkoittaa

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tarvita enää yhtään muotisanaa, vaan tutkitusti tehokkaita, konkreettisia toimenpiteitä. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessa sitä, että teemme kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi ovat jo tehneet.

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on julkaissut hälyttävän raportin, jonka mukaan nykyiset päästöjen vähennystoimet johtavat jopa kolmen asteen lämpenemiseen. Tiedeyhteisön mukaan 1,5 astetta on kriittinen raja, jonka yli lämpötila ei saisi nousta. Raportin mukaan lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on mahdollista, mutta hyvin vaikeaa.

Ennakoin, että kuulemme lähipäivinä uljaita julistuksia, kuinka ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa on nostettava. Tarvitaan ennakkoluulottomia ja rohkeita energiapoliittisia toimia.

Höpö höpö. Ei meidän tarvitse keksiä mitään uutta tai rohkeaa. Avataan vain tilastot ja tutkitaan, mikä toimii. Toistetaan samaa niin kauan, että tavoite on saavutettu. Vastaus löytyy niistä maista, jotka ovat vähiten riippuvaisia fossiilisista jo nyt.

Alla on listattu OECD-maita ja niiden käyttämiä energianlähteitä. Mitä korkeammalla listassa maa on, sitä enemmän se käyttää fossiilisia polttoaineita. Pohjalla olevat maat ovat niistä vähiten riippuvaisia. Palkintosijoilla ovat maat kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi.

Ruotsissa fossiilisten osuus on enää noin 30 prosenttia. Suomessa fossiilisten ja turpeen osuus on 45 prosenttia. Meillä on 25 vuotta aikaa leikata osuus nollaan. Se ei onnistu kosmeettisilla tempuilla, kuten muovipillen tai pussien kieltämisellä. Sähköntuotannon osalta tavoitteeseen päästään samalla tavalla kuin tähänkin asti – rakentamalla uutta ydinvoimaa ja uusiutuvan energian tuotantoa.

breakdown of TPES in IEA member countries 2014
Breakdown of TPES in IEA member countries, 2014. Source:Energy Policies of IEA Countries 2016 Review

Keskeisessä roolissa on liikenteen öljyn käytön vähentäminen ja päästötön lämmitys varsinkin kaukolämmön osalta. Pienemmissä kaupungeissa kaukolämpö voidaan tuottaa kestävästi kotimaisella metsäenergialla. Suuremmissa kaupungeissa tämä ei ole mittakaavan vuoksi mahdollista. Siksi tarvitsemme lämmöntuotantoon muita ratkaisuja kuten pienydinvoimaloita, synteettistä kaasua ja geotermistä lämpöä.

Liikenteen osalta meidän on siirryttävä kokonaan vähäpäästöisiin ratkaisuihin (biokaasu, biopolttoaineet ja sähköautot) 25 vuoden aikana. Autokannan uusiutuminen nykytahdilla vie 20 vuotta. Toisin sanoen, jos olemme tosissamme 1,5 asteen tavoitteen suhteen uusien, fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen myymisen tulisi loppua jo 2020-luvun aikana. Muutos on valtava.

Kaikki tämä on mahdollista tehdä, jos niin päätämme. Toivon todella, että tulevista eduskuntavaaleista tulee ilmastovaalit ja kukin puolue ja ehdokas joutuu miettimään, miten Suomi on ratkaisemassa aikamme suurinta ongelmaa.

Jos vielä tämän kaiken jälkeen toteat, että Suomen päästöillä ei olisi merkitystä globaalissa kuvassa, olet väärässä. Kukaan ei väitä, että Suomen päästöt olisivat ratkaisevia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Jokaisen on kuitenkin hoidettava oma tonttinsa. Ja Suomi voi tehdä paljon enemmän.

Jos me voimme Suomessa näyttää, miltä päästöttömästi toimiva hyvinvointivaltio näyttää, meidän kädenjälkemme voi olla paljon kokoamme suurempi.

Me voimme luoda toivoa koko maailmalle.

Author: Tiina Rytky

Helsinkiläinen viestintätyöläinen. Ajatuksia kaupungista, työstä, arjesta ja yhteiskunnasta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.