Vapaa täynnä mielekästä työtä

Vaalivapaa on kaukana vapaasta, tämä on nimittäin täyspäivätyötä. Päivärytmi on asettunut kohdalleen ja menee jotenkin näin: aamuvuoro alkaa seiskan jälkeen jossain työmatkaliikenteen solmukohdalla mainoksia jaellen. Sen jälkeen joko piipahdus Narinkkatorille, salille tai johonkin tilaisuuteen tai tapaamiseen. Käynti kotona, lounas ja hetki lepoa. Iltapäivästä uus flaikutusvuoro vaaliauton mukana tai oman tukitiimin kanssa. Illalla kirjalliset työt ja seuraavan päivän suunnittelu. Seuraavana päivänä sama homma alusta.

Ennen kuin päätin lähteä politiikkaan, olin varma siitä, että en ikinä koskaan aio seistä minkään S-Marketin tuulikaapissa mainoksia jakamassa. Tästä lupauksesta olen pitänyt kiinni kiitettävästi: S-Marketit tai mitkään muutkaan kaupat eivät päästä ehdokkaita kampanjoimaan sisätiloihin, tuskin edes ovien eteen. Pihalla tätä hommaa tehdään ja tarkasti kaupungin omistaman katualueen puolella.

Aina ei ole auvoista. Tänään aamulla aloitettiin Hakaniemestä. Roska-auto oli ajaa päälleni, kun se parkkeerasi metroaseman eteen, missä jaoin flaikkuja työmatkalaisia. Hetki sen jälkeen vartija tuli toivottamaan hyvää matkaa kauemmas autiolle Hakaniemen torille. Iltapäivällä sain käydä ei-niin-rakentavan keskustelun siitä, onko Risto Isomäen fiktiokirjat todellisuudessa fiktiota vai eivät.

Sitten on niitä päiviä, jolloin aurinko paistaa, flaikkua menee solkenaan, ja ihmiset jäävät juttelemaan järkeviä. On niitä päiviä, kun joku tuiki tuntematon tulee kertomaan äänestäneensä mua. Ja se yksi tyyppi, joka ei ensin meinannut äänestää ollenkaan ja lyhyen juttelun jälkeen lupasi äänestää sittenkin. Lupasi antaa sen viimeisen, ratkaisevan äänen, jonka voimin pääsen läpi.

Mun työkaverit on vaihtuneet kertaheitolla uusiin. Mun sosiaaliset kontaktit on tätä nykyä oman tukiryhmän tyypit, toiset ehdokkaat, niiden tukiryhmäläiset ja kaikki ne puolueen työntekijät ja talkoolaiset, jotka saavat tämän sirkuksen pyörimään ympäri viikon, päivästä toiseen.

Sunnuntai-iltana on sitten totuuden hetki ja nähdään, miten työ on kannattanut. Jokaista ehdokasta vaivaa varmasti ainainen riittämättömyyden tunne. Aina on olo, että pitäisi ehkä tehdä vielä vähän enemmän. Aina on sellainen olo, että kannatti mennä, jos saa yhdenkin järkevän keskustelun äänestäjien kanssa aikaiseksi.

Categories: ,

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.