Black Friday -ahdistus tulee, mutta onneksi siihen on keksitty lääke

Se on täällä taas, Amerikan lahja maailmalle, Black Friday -törsäyspäivä! Kaikki mustan perjantain ahdistamat yksilöt voivat tänäkin vuonna hoitaa pahaa oloaan osallistumalla Älä osta mitään -päivään, jossa jätetään se joululahjaksi aiottu taulutelkkari hankkimatta alehintaan. Mutta ei hätää: kun yhden päivän kestää, niin johan kohta kärsimys palkitaan erilaisilla joulukalenterin muotoisilla tarjouskampanjoilla, etuseteleillä, erikoistarjouksilla ja joulun jälkeisillä… Read More

The Kids Are All Right

Lapsiperheen arki on toisinaan ihan hemmetinmoista luovimista. Se on koko perheen kalenteriharjoitusta aamulla ja illalla, se on huonoa omaatuntoa siitä, että olet aina väärässä paikassa väärään aikaan. Se on jatkuvaa kiitollisuudenvelkaa tukiverkoille ja väsyneitä lapsia ja aikuisia illalla sohvalla nenä kiinni ruudussa, kun muuhun ei enää energiaa riitä. Sitten on viikonloppuaamut, jolloin saa nukkua pitkään… Read More

Kesäloma.

Tulihan se. Kauan kaivattu kesäloma! Tuntuu, että sen alku valuu vuosi vuodelta pidemmälle, mutta lasten koulujen alkaminen asettaa viimeisen takarajan, jonka jälkeen on jo aika palata takaisin toimistoon ja ruotuun. Tällä kertaa lomalle karautettiin kaksipyöräisellä. Suuntana on lapsuudenmaisemat Pohjois-Pohjanmaalla Haapavedellä, jossa on edelleen esimerkiksi suvun kesäpaikka. Ajokelit lähentelivät täydellistä. Lapset jäivät viimeisen työviikkomme ajaksi isovanhempien… Read More

”Jätän teille perinnöksi Arabian astiaston ja happanevat valtameret”

Mietin usein ikää. Se on yksi tapa määritellä, kuka minä olen. Täytin tänä kesänä 36 vuotta. Vaikka tunnen itseni edelleen nuoreksi, sulkeutuivat useimpien nuorisojärjestöjen ovet minulta jo aikaa sitten. Lähestyn kiihtyvää vauhtia kohti orastavaa keski-ikää. Nuorempana olin idealistisempi kuin nykyisin. Turha mustavalkoisuus on karissut pois ja jäljelle on jäänyt kourallinen periaatteita ja halu ymmärtää erilaisia… Read More

Printin kuolema

Muistin tänä sunnuntaina tehdä sen, mikä on useampana aiempana jäänyt tekemättä: poimin Helsingin Sanomat postilaatikosta. Paperisen lehden kulutukseni on ollut suorassa suhteessa digilehden käyttömukavuuden kehittymiseen. Taannoisen postilakon jälkimainingeissa moni julisti, että ilman jakeluakin pärjätään, kun kansalaiset siirtyivät joukoittain paperista digituotteiden kuluttajiksi. Ennustuksessa taitaa olla aika paljon perää. Sama kehitys näkyy vähän kaikessa: olen kytkenyt kaikki mahdolliset… Read More

Poikani mun

Seitsemän vuotta sitten joulukuussa oli melkoisen kirpeät pakkaset. Tuijotin Kätilöopiston ikkunaan kertyneitä kuurankukkia, ja pohdin että mitähän seuraa seuraavaksi. Vieressäni tuhisi reilun vuorokauden ikäinen esikoinen, joka syntyi täsmällisesti laskettuna päivänä. Meillä oli käynyt melkoinen tuuri, sillä saimme perhehuoneen erityisen huomaavaisen maineessa olevalta osastolta nimeltään Haikaranpesä. Henkilökunta oli mukavaa ja rempseää ja selvästi piti työstään. Koko… Read More

Kieltoja, käskyjä ja kloorivettä

Kesän ja vuoden ensimmäinen pulahdus Kumpulan maauimalan altaaseen tapahtui lyyrisessä tihkusateessa. Viestintäihminen ei pääse ammattitaudistaan eroon altaassakaan. Jo jonkin aikaa olen pohtinut uimahallien tapaa puhua asiakkailleen. Äänensävy on yleensä holhoava ja tympeä. Uimahallit ovat viestinnältään kuin väärän ammatin valinneita lastentarhanopettajia. Ja tämä pätee empiirisen kokemukseni mukaan ihan kaikkiin Suomen uimahalleihin, ei pelkästään Kumpulaan. Uimahallien, olivatpa… Read More

Mökkikesä ’16

En jotenkin näe itseäni mökki-ihmisenä. Jos joskus olen niin iso ja rikas, että oman kesäasunnon hankinta olisi ajankohtainen, haluaisin hankkia sellaisen Pariisista. Siinä asunnossa olisi kiemurtelevalle kadulle avautuva koristeellinen ranskalainen parveke, jonka äärellä aamuauringossa joisin tummapaahtoisen cafe au laittini. Nyt juon juhlamokkaa Päijänteen rannalla appivanhempien mummonmökissä ja lasken aikani kuluksi ohi ajavia autoja. Teemme pihatöitä,… Read More

Jäniksenä maratonilla

En ollut ajatellut osallistua juoksutapahtumiin tänä vuonna ollenkaan. Taitaa olla niin, että ihmisellä voi olla kerrallaan vain yksi tavoitteellinen harrastus. Minä olen lukenut koko viime vuoden valtio-opin perusopintoja avoimessa ja aloittanut siihen päälle kokonaan uuden kielen opinnot. Ei siinä paljon lenkkipolulle ole ehtinyt. Eilen palautin viimeisen kurssin viimeisen opintopäiväkirjan Moodleen, ja jäljelle jäi hölmistynyt olo.… Read More

2015

Talossa on niin hiljaista, että korvia särkee. En muista, milloin olisin ollut kotonani viimeksi aivan yksin ilman, että olisi julmettu kiire jonnekin ja takaraivossa painaisi sata tekemätöntä tehtävää. Minulla on kaksi tuntia aikaa tehdä ihan mitä vain. Aika on suhteellinen käsite. Sitä on aina väärä määrä. Nykyisin se tuntuu kuluvan nopeammin kuin ennen. Vuosi pyörähtää… Read More