Resepti hiilineutraalille hallitukselle

SDP:n johtamiin hallitusneuvotteluihin on kutsuttu mukaan Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Tällä kokoonpanolla on kaikki mahdollisuudet saada aikaan hallitusohjelma, jonka seurauksena Suomesta tehdään hiilineutraali hyvinvointivaltio.

Toivon, että tuleva hallitusohjelma pitää sisällään ainakin nämä asiat:

Hiilinielujen kasvattaminen

Kun Kemin sellutehtaan jätti-investointi toteutuu, se pienentää Suomen hiilinieluja ja hidastaa päästöneutraaliin yhteiskunnan siirtymistä. Hallituksen on tehtävä selvät askelmerkit nielujen lisäämiseksi. Tässä esimerkkejä keinoista:

1. Uusien turvemaiden raivaamisen lopettaminen

2. Valtion metsien tuotto-odotusten laskeminen

3. Taloudellisten kannusteiden luominen hiilinieluille

4. Polttamisen vähentäminen energiantuotannossa

5. Lihansyönnin vähentämiseen kannustaminen

Päästövähennykset

Päästövähennykset ovat teoriassa helppoja toteuttaa. Homma toimii näin: ensin puhdistetaan sähköntuotanto päästöistä, sen jälkeen sähköistetään kaikki mahdollinen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sähkön tuottamista ydinvoimalla, tuulivoimalla ja vesivoimalla. Vain kahta ensimmäistä voidaan merkittävästi lisätä Suomessa.

Tuore elinkeinoelämän kannanotto sähköveron muutoksista on tervetullut avaus sekä talouden että ilmaston kannalta. Tuulivoima ei tarvitse enää tukiaisia – sitä rakennetaan jo nyt ilman tukia eli syöttötariffeja. Liikenteen päästövähennyksille on luotava selkeä ohjelma ja ratainvestoinneista on tehtävä päätökset.

Suurten kaupunkien lämmitysongelma on ratkaistava mahdollisimman pian. Ratkaisu löytyy erilaisten lämpöpumppujen, -varastojen, sähkön ja pienten modulaaristen reaktoreiden yhdistelmästä. Ministeriön on suunnattava resursseja STUKille, jotta se voi luoda sääntelyn uudentyyppisille reaktoreille. Ilman sääntelyä SMRien matka todelliseksi vaihtoehdoksi ei etene, ja pääkaupunkiseudun kivihiili korvataan todennäköisesti puunpoltolla, mikä on luonnon ja ilmaston kannalta kivihiiltäkin huonompi vaihtoehto.

Hiilinielujen osalta avain on Keskustalla, päästövähennyksissä Vasemmistoliitolla ja Vihreillä. Biotaloutta ei voi kasvattaa rajattomasti, ja ydinvoimaa on harkittava kaupunkien lämmityksessä muiden vaihtoehtojen rinnalla. Vaalien alla vaadittiin suureen ääneen kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki työkalut päästöjen vähentämiseksi otetaan nyt käyttöön.

Mainokset

Tylsä, suomalainen vallankumous

Suomi on alkaa olla hyvässä seurassa. Tiesitkö, että Suomessa tuotetusta sähköstä noin 80 prosenttia on päästötöntä? Noin puolet siitä on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä ja toinen puolikas ydinvoimalla. Tilanne paranee entisestään, kun Olkiluodon kolmas ydinvoimalaitos otetaan vihdoin käyttöön.

Emme ole tässä tilanteessa sattumalta. Suomen hallitukset ovat tehneet kokoonpanosta riippumatta kohtuullisen progressiivista ilmastopolitiikkaa. Ainoastaan Ruotsi, Norja, Ranska ja Sveitsi menevät EU-maista meidän ohitsemme, jos mittarina käytetään sähköntuotannon päästöttömyyttä.

Sähköntuotannon päästöjen väheneminen on erinomainen esimerkki huomaamatta tapahtuneesta muutoksesta. En ole kuullut monenkaan ammattituohtujan valittavan sitä, että olemme kehdanneet sulkeneet fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia yksi toisensa jälkeen. Syy on varmaan se, että juuri kukaan ei ole mokomaa huomannut.

Seuraavaksi sama temppu on tehtävä liikenteessä ja lämmityksessä. Lähtötilanne ei tosin ole kovin helppo. Alkuvuoden kummallisimpia keskusteluita on ollut väite, että joskus 2030-luvulla, valvovat sosiaalidemokraatit tulevat ja vievät Toyotat pihasta. Eivät vie, jokainen saa pitää autonsa. Mutta uusien, markkinoille tulevien autojen olisi hyvä olla vähäpäästöisiä mahdollisimman pian. Se ei ole kohtuuton vaatimus – tieliikenteessä syntyy yhä noin viidennes Suomen päästöistä.

Menestyksekäs ilmastopolitiikka on kaikkea muuta kuin sarja jatkuvia mullistuksia. Se on taustalla tapahtuvaa huomaamatonta muutosta, jota ihmiset eivät oikein edes huomaa.

Lauantaina Helsingissä marssitaan ilmaston puolesta. Paikalle odotetaan tuhansittain osallistujia. Yksittäisten ihmisten tärkein ilmastoteko on ilmaista oma tahtonsa: ilmastonmuutos on otettava vakavasti ja toimiin on ryhdyttävä, tekoja tehtävä.

Kun lukaisin tänä aamuna sähköpostini, siellä odotti kolme viestiä eri järjestöiltä. Oli kiertotaloutta, bioenergiaa ja elintarviketeollisuutta. Ne kaikki puhuivat ilmastosta.

Juuri nyt tuntuu, että viesti on tavoittanut.

“Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” ja muut kootut kliseet – tätä se oikeasti tarkoittaa

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tarvita enää yhtään muotisanaa, vaan tutkitusti tehokkaita, konkreettisia toimenpiteitä. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessa sitä, että teemme kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi ovat jo tehneet.

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on julkaissut hälyttävän raportin, jonka mukaan nykyiset päästöjen vähennystoimet johtavat jopa kolmen asteen lämpenemiseen. Tiedeyhteisön mukaan 1,5 astetta on kriittinen raja, jonka yli lämpötila ei saisi nousta. Raportin mukaan lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on mahdollista, mutta hyvin vaikeaa.

Ennakoin, että kuulemme lähipäivinä uljaita julistuksia, kuinka ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa on nostettava. Tarvitaan ennakkoluulottomia ja rohkeita energiapoliittisia toimia.

Höpö höpö. Ei meidän tarvitse keksiä mitään uutta tai rohkeaa. Avataan vain tilastot ja tutkitaan, mikä toimii. Toistetaan samaa niin kauan, että tavoite on saavutettu. Vastaus löytyy niistä maista, jotka ovat vähiten riippuvaisia fossiilisista jo nyt.

Alla on listattu OECD-maita ja niiden käyttämiä energianlähteitä. Mitä korkeammalla listassa maa on, sitä enemmän se käyttää fossiilisia polttoaineita. Pohjalla olevat maat ovat niistä vähiten riippuvaisia. Palkintosijoilla ovat maat kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi.

Ruotsissa fossiilisten osuus on enää noin 30 prosenttia. Suomessa fossiilisten ja turpeen osuus on 45 prosenttia. Meillä on 25 vuotta aikaa leikata osuus nollaan. Se ei onnistu kosmeettisilla tempuilla, kuten muovipillen tai pussien kieltämisellä. Sähköntuotannon osalta tavoitteeseen päästään samalla tavalla kuin tähänkin asti – rakentamalla uutta ydinvoimaa ja uusiutuvan energian tuotantoa.

breakdown of TPES in IEA member countries 2014
Breakdown of TPES in IEA member countries, 2014. Source:Energy Policies of IEA Countries 2016 Review

Keskeisessä roolissa on liikenteen öljyn käytön vähentäminen ja päästötön lämmitys varsinkin kaukolämmön osalta. Pienemmissä kaupungeissa kaukolämpö voidaan tuottaa kestävästi kotimaisella metsäenergialla. Suuremmissa kaupungeissa tämä ei ole mittakaavan vuoksi mahdollista. Siksi tarvitsemme lämmöntuotantoon muita ratkaisuja kuten pienydinvoimaloita, synteettistä kaasua ja geotermistä lämpöä.

Liikenteen osalta meidän on siirryttävä kokonaan vähäpäästöisiin ratkaisuihin (biokaasu, biopolttoaineet ja sähköautot) 25 vuoden aikana. Autokannan uusiutuminen nykytahdilla vie 20 vuotta. Toisin sanoen, jos olemme tosissamme 1,5 asteen tavoitteen suhteen uusien, fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen myymisen tulisi loppua jo 2020-luvun aikana. Muutos on valtava.

Kaikki tämä on mahdollista tehdä, jos niin päätämme. Toivon todella, että tulevista eduskuntavaaleista tulee ilmastovaalit ja kukin puolue ja ehdokas joutuu miettimään, miten Suomi on ratkaisemassa aikamme suurinta ongelmaa.

Jos vielä tämän kaiken jälkeen toteat, että Suomen päästöillä ei olisi merkitystä globaalissa kuvassa, olet väärässä. Kukaan ei väitä, että Suomen päästöt olisivat ratkaisevia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Jokaisen on kuitenkin hoidettava oma tonttinsa. Ja Suomi voi tehdä paljon enemmän.

Jos me voimme Suomessa näyttää, miltä päästöttömästi toimiva hyvinvointivaltio näyttää, meidän kädenjälkemme voi olla paljon kokoamme suurempi.

Me voimme luoda toivoa koko maailmalle.

Kesän kuumin klikkiotsikko ei viilene talvellakaan

Hiki valuu naamalle ja kastelee koko selän. Kuumuus turvottaa pään ajattelukelvottomaksi. Järvivedet ovat niin lämpimiä, että viileää pohjavirtausta saa etsiä. Itämeri on vihreä leväsoppa. Siinä tiivistettynä Suomen kesä 2018.

Ilmalämpöpumppujen asentajat ovat myyneet koko kesän eioota. Olen usein miettinyt, että miksi niin harvassa suomalaisessa kodissa on viileyttä tuova ilmastointilaite – luotammeko edelleen, että suomalainen hellekesä on niin harvinainen ilmiö, että kaikki sinapin ja grillimakkaran ylittävä varautuminen olisi liioittelua.

Tämän vuoden kesä oli kuitenkin jotain muuta. Helleputki hätyytteli ennätyslukemia koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se sai median hetkeksi pursuamaan huolestuttavaa ilmastonmuutosuutisointia, joka tosin sai väistyä pian viihdeuutisoinnin ja päivän politiikan tieltä.

Kuuma ilma sulattaa jäätiköitä kiihtyvällä tahdilla, ja saa Siperian ikiroudan sitoman metaanin vapautumaan ilmakehään. Metaani on kahdeksan kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Euroopassa voidaan tulevaisuudessa hyvinkin varautua 50 asteen kesähelteisiin. Toisaalta talvet voivat muuttua Pohjois-Euroopassa hyytäviksi, mikäli Golf-virta heikkenee sulavien jäätiköiden vaikutuksesta.

Maailmalla ei kuitenkaan tunnu olevan mikään kiire muuttaa kehityksen suuntaa. Maailman energiankulutus kasvoi jälleen viime vuonna. Erityisesti maakaasun ja uusiutuvien energianlähteiden tuotanto kasvoi. Myös kivihiilen kulutus kasvoi ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja hiilipäästöjen arvioidaan kasvaneen kolmen tasaisen vuoden jälkeen.

Vaikka kuinka paljon jaksetaan hypettää uusiutuvien avulla ihan pian tapahtuvaa energiamurrosta, niin tosiasia on, että energian kulutus kasvaa tasaisesti maailman talouden kasvun kanssa ja edelleen noin 80 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Energian varastointiin ei ole olemassa suuren mittakaavan akkuteknologiaa, eikä aina tuule eikä paista. Tämä saatiin kokea kesäkuussa Isossa-Britanniassa, jossa tuulimyllyt pysähtyivät viikoiksi tyvenessä.

https://platform.twitter.com/widgets.js
Harvassa ovat ne valtion päämiehet, jotka omin neuvoin ottaisivat johtajuuden ilmastonsuojelussa. Kanadan liberaalina ja vihertävänä pidetty pääministeri Justin Trudeau antoi tästä erinomaisen esimerkin puheessaan, jonka hän piti energia-alan konferenssissa Texasissa vuoden 2017 maaliskuussa. Business Insiderin mukaan Trudeau totesi, että yksikään valtio, joka löytää maaperästään 173 miljardia barrelia öljyä, ei jättäisi sitä käyttämättä. Kanadasta on jokin aika sitten löydetty suuri öljyhiekkaesiintymä, jonka maa aikoo hyödyntää huolimatta lupauksistaan taistella ilmastonmuutosta vastaan. Jos ilmastonmuutos aiotaan oikeasti pysäyttää, pitäisi tuo esiintymä kuitenkin jättää niille sijoilleen.

Arvostelua on saanut osakseen myös Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama, joka ei sementoinut kautensa päätteeksi maansa ilmastotoimia, vaikka olisi siihen pystynyt. Nykyinen hallinto pyyhkii edeltäjänsä ilmastopäätöksillä pöytää, koska se voi. Näkyvin ele oli USAn vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta vuonna 2017 ja sitä edeltänyt sensuuri Yhdysvaltain ympäristöministeriön verkkosivuille, joilta pyyhittiin pois sana ”ilmastonmuutos”.

Mitä voi sitten tehdä? Paljonkin. Yhdysvallat on oikeudenkäyntien luvattu maa, jossa on vireillä ilmastonmuutokseen liittyvä haaste Trumpin hallintoa vastaan. Hankkeen taustalla on kuuluisa, viime syksynä Suomessa vieraillut ilmastotutkija James Hansen, jonka lapsenlapsi on yksi haasteen jättäneistä nuorista.

Tilasin kesän kuumimpina päivinä syyslukemiseksi Hansenin kirjan ”Storms of my grandchildren – The truth about the coming climate catastrophe and our last chance to save humanity”. Kirjan voit tilata omaksesi esim. täältä. Pyrin myös referoimaan kirjan pääkohdat blogissani.

Tässä jo esimakua, Hansenin pahin mahdollinen uhkakuva on nimittäin seuraava: olisi mahdollista aiheuttaa maapallolla niin sanottu karkaava kasvihuoneilmiö, jossa ihmisen aiheuttama nopea lämpeneminen käynnistäisi erilaisia itseään ruokkivia mekanismeja, joiden seurauksena planeetta lämpenisi suorastaan helvetilliseksi pätsiksi. Jopa niin, että maapallo muuttuisi ennen pitkää Venuksen kaltaiseksi, kun meret haihtuisivat ilmakehään.

Syksy mittaan kampanjani käynnistyy toden teolla. Aion keskittyä puhumaan energiasta ja liikenteestä ja niiden päästöistä. Ymmärrän toki, että niillä harvoin juhlitaan otsikoissa, mutta on silti pakko yrittää. Syksy tuo mukanaan myös lisää ymmärrystä esimerkiksi Arktiksesta, sillä aion osallistua sitä käsittelevään työpajaan osana maisteriopintojani Tampereen yliopistossa.

Tällä viikolla palasin töihin ja lapseni aloittavat torstaina kouluvuoden. Vuonna 2011 syntynyt lapseni aloittaa muiden ikätovereidensa tavoin ensimmäisen luokan. Tämä mainio juttu kuvaa sitä monimutkaista maailmaa, johon lapset astuvat. Sen tulevaisuuden suunnan voi vielä muuttaa, mutta se vaatii paljon rohkeita tekoja. Jotain suurempaa kuin grillimakkara kaikilla mausteilla.

Tärkein keskustelunaihe Trumpin ja Putinin tapaamiseen

Yli 80 prosenttia maailmassa kulutetusta energiasta tuotetaan fossiilisia polttoaineita polttamalla.

pride_energy1200Iso osa niistä tuotetaan ja kulutetaan Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Helsingissä maanantaina tapaavat presidentit Trump ja Putin ovat olennaisessa roolissa koko ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Presidenttien Helsingin-tapaamisen tärkein keskustelu pitäisi käydä siitä, miten fossiiliset polttoaineet korvataan maailman energiajärjestelmässä.

Tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että suurin osa tunnetuista fossiilisista polttoaineista on jätettävä maahan, mikäli haluamme estää ilmastokatastrofin. Tarkemmin sanoen 82 % hiilestä, 49 % kaasusta ja 33 % öljystä on jätettävä polttamatta. Uusia esiintymiä ei ole syytä etsiä senkään vertaa.

Tässä on kolme keinoa, joiden seurauksena hiilikaivokset voitaisiin sulkea ja öljynporaus lopettaa. Ajatus luonnonvarojen hyödyntämättä jättämisestä on periaatteessa yksinkertainen, mutta käytännössä äärimmäisen vaikea toteuttaa, koska koko moderni elämäntapamme perustuu energiankäyttöön.

1. Laitetaan markkinatalous töihin

Hiilen polttamisesta syntyville päästöille on ensi tilassa laitettava hinta. Näin syntyisi tarve rakentaa nopeasti korvaavia, hiilettömiä energianlähteitä.

Maailmalla on käytössä erilaisia päästökauppamalleja, joilla hiilipäästöt hinnoitellaan ja niiden määrää pienennetään ajan myötä. Myös EU:lla on oma päästökauppansa, joka toimisi paljon tehokkaammin, jos ylisuurten päästöoikeuksien määrää leikattaisiin.

Hiilivero olisi toimivin tapa hinnoitella polttamisesta aiheutuvat ympäristöhaitat. Se olisi myös oikeudenmukainen tapa jakaa haittojen kustannukset ja se hyödyttäisi eniten heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksen seurauksista.

Hiiliveron nimekkäin puolestapuhuja on yhdysvaltalainen ilmastotutkija James Hansen.

 

2. Rakennetaan parempia energialähteitä

Jotta voimme luopua nykyisistä energialähteistä, on tilalle tuotava jotain parempaa.

Esimerkkejä vanhojen voimanlähteiden korvaamisesta uusilla on helppo löytää. 1800-luvun lopun New Yorkilla oli todellinen ympäristöongelma. Kaupungin liikenne perustui kirjaimellisesti hevosvoimaan. Hevosen lanta täytti kadut, ja kuolleiden hevosten ruhot tukkivat liikenneväyliä.

Lopulta tilanteen pelasti polttomoottorilla varustettu auto. Sen keksiminen ja hevosten korvaaminen liikenteessä oli varsinainen ympäristöteko, sillä lannasta vapautui ilmakehään metaania, joka on kahdeksan kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Polttomoottoreiden rajun kysynnän kasvun seurauksena hevosten kysyntä romahti.

Nyt meidän on korvattava polttamiseen perustuva energiantuotanto ja jollain paremmalla, kuten uusiutuvilla ja ydinvoimalla. Tulevaisuuden energiantuotannossa aivan keskeistä on päästöttömyys, muutoin olemme pulassa monella tavalla.

Muutos ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii sitä kuuluisaa poliittista tahtoa. Lakeja ja sääntelyä, joka ohjaa ajattelua, markkinoita ja kehitystä oikeaan suuntaan.

3. Vaaditaan tekoja, huolestuminen ei enää riitä

Huolta ilmastonmuutoksen seurauksista on jo maailmassa tarpeeksi. Tekoja on liian vähän.

Kansan täytyy vaatia päätöksiä, ja niitä on vaadittava nyt. Mitä nopeammin käännämme suunnan, sitä helpompaa – tai vähemmän vaikeaa – se on. Kun kuumuus muuttaa laajoja alueita elinkelvottomiksi ja tulvavesi valtaa suurkaupunkeja, on jo liian myöhäistä.

Ihmiskunnalla on ratkaistavanaan valtava ongelma, jollaista emme ole aiemmin kohdanneet. Sen on pohdittu jopa haastavan demokratian, ja siihen olennaisesti kuuluvan vapauden periaatteen.

On valitettavan mahdollista, että demokraattisissa länsimaissa poliitikoilla ei kerta kaikkiaan ole uskallusta tehdä vaadittavia päätöksiä, joilla ilmaston lämpenemistä voitaisiin tehokkaasti hillitä. Silti siitä on uskallettava puhua, ja tuleva maanantai on siihen paras mahdollinen päivä.

”Jätän teille perinnöksi Arabian astiaston ja happanevat valtameret”

Mietin usein ikää. Se on yksi tapa määritellä, kuka minä olen. Täytin tänä kesänä 36 vuotta. Vaikka tunnen itseni edelleen nuoreksi, sulkeutuivat useimpien nuorisojärjestöjen ovet minulta jo aikaa sitten. Lähestyn kiihtyvää vauhtia kohti orastavaa keski-ikää.

Nuorempana olin idealistisempi kuin nykyisin. Turha mustavalkoisuus on karissut pois ja jäljelle on jäänyt kourallinen periaatteita ja halu ymmärtää erilaisia mielipiteitä. Yrittänyttä ei laiteta tälläkään kertaa.

Edellistä bloggaustani saapui kommentoimaan henkilö, jolle ilmastonmuutos ei ollut niin sanotusti huolenaihe.

Olen 73 vuotias ja ”toinen jalka haudassa”. Minua ei kiinnosta sinun pelkosi ilmastonmuutoksesta, koska en sitten enää elä.

En tiedä, miten tosissaan tuo kommentti on kirjoitettu, mutta oletetaan että se on.

Valtaosa meistä haluaa elää hyvän elämän ja jättää jälkipolvilleen perinnöksi paremman maailman kuin jonka otti vastaan. Ilmastonmuutoksen suhteen tuo perintö vaatii kuitenkin toimintaa – muutosta omaan elinympäristöön ja ympäröivään yhteiskuntaan.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan useimmiten luopumisen kautta. Miten kaikesta on leikattava ja luovuttava, miten meidän on laskettava energiankulutustamme radikaalisti. Saman mukaan moderni on paha, yksinkertainen hyvä. Synteettinen on paha, luonnollinen on hyvä. Paluu luontoon odottaa.

Ongelma on vain siinä, että valtaosa ihmisistä ei ole valmis palaamaan luontoon saati luopumaan saavuttamastaan hyvinvoinnista. Harva haluaa muutosta. Eikä varsinkaan, jos odotettavissa oleva elinikä ei ole kovin pitkä eikä kriisi ehdi revetä valloilleen vielä lähivuosina. On ainoastaan inhimillistä pitää kiinni siitä saavutetuista eduista, joiden puolesta on joutunut tekemään työtä ja taistelemaan.

Energiankulutuksen leikkaaminen perustuu ajatukselle, että energia on paha asia. Mutta entä sitten, jos kaikki energia tuotettaisiin niin, että se ei juurikaan kuormita ympäristöä? Silloin koko ajattelutapamme energiaa kohtaan muuttuisi. Se muuttaisi koko yhteiskuntamme.

Valtaosa suomalaisista kertoo olevansa huolissaan ilmastonmuutoksesta. Vanhat ja nuoret, kaikkien puolueiden kannattajat. Minä olen täysin varma siitä, että kukaan ei halua tarkoituksellisesti jättää jälkipolville niitä toteutuneita uhkakuvia, joista tiedeyhteisö meitä varoittaa. Myrna-kupeissa on ihan riittävästi perintöä.

Kumpaa pelkäät enemmän, ydinvoimaa vai ilmastonmuutosta?

Pitkään on ollut jo tiedossa, että Saksan Energiewende on epäonnistunut vähentämään energiantuotannon päästöjä. Saksan osuus EU:n päästöistä on 23 prosenttia, mutta päästövähennyksiä ei maassa tapahtunut käytännössä vuoden 2009 jälkeen. Tämä johtuu suurilta osin päätöksestä ajaa päästötöntä sähköä tuottavat ydinvoimalaitokset alas ja korvata tuotanto uusiutuvilla ja fossiilisilla polttoaineilla.

Saksan ilmastopolitiikka on hyvä esimerkki siitä, mitä nimenomaan ei pitäisi tehdä energiapolitiikassa. Siitä huolimatta maa painostaa muita EU-maita samalle tiellä. Nyt se on ottanut Belgian painostuksen kohteekseen ja jos maa taipuu, seuraavana painostettavien listalla on kukaties Ranska. Myös Espanjan ydinvoiman tulevaisuus on vaakalaudalla. Käytännössä laitosten sulkeminen tarkoittaisi fossiilisisten polttoaineiden käytön kasvua ja samalla päästöjen kasvua.

Yhdysvaltalainen ympäristöjärjestö Environmental Progress on lähettänyt avoimen kirjeen Espanjan uudelle pääministerille kannustaen tätä pitämään kiinni ydinvoimaloistaan. Kirjoitus julkaistiin hiljattain Forbesissa. Paljon tehokkaampaa toki olisi, jos jokin eurooppalainen kansanliike, johon kuuluisi myös espanjan kansalaisia, vetoaisi päättäjiinsä puhtaamman ilmaston puolesta. Ongelma vain on, että sellaista monikansallista ja laajan kenttäorganisaation omaavaa ympäristöjärjestöä, joka pelkäisi enemmän ilmastonmuutosta kuin ydinvoimaa, ei tällä hetkellä ole olemassa. Pieniä toivon alkuja on, kuten Suomessa Ekomodernistit ja Iso-Britanniassa Energy for Humanity.

Lauantaina sain hetken mielijohteesta päähäni maalata somefiidissäni jo jonkin aikaa pyörineen globaalia energiankulutusta kuvanneen graafin pide-väreillä ajankohtaisen pride-viikon kunniaksi. Jokainen ymmärtää, että tilanne on vakava. Hiilen, kaasun ja öljyn korvaamiseksi tarvitaan muitakin keinoja kuin tuuli- ja aurinkovoimaa. Jos ilmastokriisi halutaan selättää, on koko maailman ryhdyttävä rakentamaan pää märkänä lisää ydinvoimaa. Se tosin ei vaikuta kovin todennäköiseltä tulevaisuuskuvalta ainakaan Euroopassa, kun katselee noita saksalaisten touhuja.

Minä pelkään enemmän ilmastonmuutosta kuin ydinvoimaa. Toivottavasti sinäkin.

P.S. Jos haluat tehdä jotain hyödyllistä, täytä täällä Suomen Ekomodernistien jäsenhakemus.