Aikaa ajatella

Viimeinen vuosi on ollut todella työntäyteistä aikaa. Olen käynyt kokopäivätöissä, edistänyt journalismin maisteriopintojani Tampereen yliopistossa ja tehnyt elämäni ensimmäistä vaalikampanjaa. Jokainen voi kuvitella, miltä se tuntuu, kun ensin tekee täyden työpäivän töissä ja sitten kotona iltavuoron. Samalla pitäisi olla jotenkuten kelvollinen äiti, vaimo ja ystävä. Melko mahdoton yhtälö, voin kertoa.

Minulla on pitkin matkaa vaivannut tunne, että kaikkein vähiten aikaa on jäänyt ajattelemiselle ja kirjoittamiselle. Se on vähän nurinkurista, sillä sitähän poliitikon työ mitä suurimmissa määrin on, ihmisten tapaamisen lisäksi.

Nyt tähänkin on luvassa muutos, sillä olen tästä päivästä syksyyn saakka opintovapaalla päivätyöstäni. Tarkoituksena on nimenomaan ajatella ja kirjoittaa. Kirjoitan graduni ja pari esseetä, yhden artikkelin kirjaa varten ja paljon muuta.

Eilinen vaali-ilta jätti ristiriitaiset tunnelmat. Jopa yli 20 prosentin mahdollinen kannatus suli erittäin pieneen etumatkaan Perussuomalaisista. Vaikka voitimme, ei tulos tuntunut voitolta. Helsingissä SDP menetti yhden neljästä paikastaan, mikä on katastrofi. Puolueessa käydäänkin juuri nyt tiukkaa keskustelua syistä, jotka johtivat tähän tilanteeseen. Suunnan on pakko muuttua ja pian.

Oma vaalitulokseni jäi odotuksista. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta äänestä, jonka sain – 658 helsinkiläistä luotti minuun ja antoi minulle ainoan äänensä. Huomenna tarjoamme kiitoskahvit Kolmen sepän patsaalla kello viideltä. Tule tervehtimään, jos olet kaupungilla!

Mainokset

Vapaa täynnä mielekästä työtä

Vaalivapaa on kaukana vapaasta, tämä on nimittäin täyspäivätyötä. Päivärytmi on asettunut kohdalleen ja menee jotenkin näin: aamuvuoro alkaa seiskan jälkeen jossain työmatkaliikenteen solmukohdalla mainoksia jaellen. Sen jälkeen joko piipahdus Narinkkatorille, salille tai johonkin tilaisuuteen tai tapaamiseen. Käynti kotona, lounas ja hetki lepoa. Iltapäivästä uus flaikutusvuoro vaaliauton mukana tai oman tukitiimin kanssa. Illalla kirjalliset työt ja seuraavan päivän suunnittelu. Seuraavana päivänä sama homma alusta.

Ennen kuin päätin lähteä politiikkaan, olin varma siitä, että en ikinä koskaan aio seistä minkään S-Marketin tuulikaapissa mainoksia jakamassa. Tästä lupauksesta olen pitänyt kiinni kiitettävästi: S-Marketit tai mitkään muutkaan kaupat eivät päästä ehdokkaita kampanjoimaan sisätiloihin, tuskin edes ovien eteen. Pihalla tätä hommaa tehdään ja tarkasti kaupungin omistaman katualueen puolella.

Aina ei ole auvoista. Tänään aamulla aloitettiin Hakaniemestä. Roska-auto oli ajaa päälleni, kun se parkkeerasi metroaseman eteen, missä jaoin flaikkuja työmatkalaisia. Hetki sen jälkeen vartija tuli toivottamaan hyvää matkaa kauemmas autiolle Hakaniemen torille. Iltapäivällä sain käydä ei-niin-rakentavan keskustelun siitä, onko Risto Isomäen fiktiokirjat todellisuudessa fiktiota vai eivät.

Sitten on niitä päiviä, jolloin aurinko paistaa, flaikkua menee solkenaan, ja ihmiset jäävät juttelemaan järkeviä. On niitä päiviä, kun joku tuiki tuntematon tulee kertomaan äänestäneensä mua. Ja se yksi tyyppi, joka ei ensin meinannut äänestää ollenkaan ja lyhyen juttelun jälkeen lupasi äänestää sittenkin. Lupasi antaa sen viimeisen, ratkaisevan äänen, jonka voimin pääsen läpi.

Mun työkaverit on vaihtuneet kertaheitolla uusiin. Mun sosiaaliset kontaktit on tätä nykyä oman tukiryhmän tyypit, toiset ehdokkaat, niiden tukiryhmäläiset ja kaikki ne puolueen työntekijät ja talkoolaiset, jotka saavat tämän sirkuksen pyörimään ympäri viikon, päivästä toiseen.

Sunnuntai-iltana on sitten totuuden hetki ja nähdään, miten työ on kannattanut. Jokaista ehdokasta vaivaa varmasti ainainen riittämättömyyden tunne. Aina on olo, että pitäisi ehkä tehdä vielä vähän enemmän. Aina on sellainen olo, että kannatti mennä, jos saa yhdenkin järkevän keskustelun äänestäjien kanssa aikaiseksi.

Mitä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi? Opiskelijat vastasivat.

Opiskelijoilta kysyttiin kysymys: Mitä sinä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi?

Vastauksia oli laidasta laitaan. Oltiin valmiita jättämään lääkärin määräämät lääkkeet ostamatta tai olemaan ainakin yksi päivä syömättä. Pikavippi koettiin toimivaksi helpotukseksi tiukkaan tilanteeseen, jos laskun lykkääminen perintään asti ei auttanut. Ääritapauksissa joku oli valmis jopa myymään seksipalveluita toimeentulon turvaamiseksi.

Vastaukset käyvät ilmi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan teettämästä kyselystä ja sen voi lukea osoitteessa HYY.Fi/Toimeentulo

Näissä vaaleissa on puhuttu ilmaston lisäksi sotesta, vanhustenhoivasta ja maahanmuutosta. Opiskelijoiden teemat ovat jääneet kuitenkin vähemmälle huomiolle.

Opiskelijat paikkaavat puutteellista toimeentuloaan työssäkäynnillä. Se on täysin hyväksyttävää ja toivottavaakin, sillä opintojen aikana hankittu työkokemus helpottaa työllistymistä valmistumisen jälkeen. Työskentely kuitenkin hidastaa valmistumista. Jopa 70 % tutkimukseen vastanneista kokee työssäkäynnin hidastavan opintojaan.

Riittävä toimeentulo nopeuttaa opintoja. Siksi opintorahan taso on nostettava vuoden 2017 alun tasolle ja siihen on tehtävä vuosittainen indeksitarkistus. Opiskelijoiden toimeentulo on huomioitu myös SDP:n yleisturvamallissa.

Mutta niistä vaaliteemoista. Nämä eivät ole opiskelijavaalit, päinvastoin: vaikka koulutuksesta on puhuttu pitkään ja hartaasti, on opiskelijoiden toimeentuloon liittyvä keskustelu ollut vaatimatonta. Olen viettänyt lukuisia tunteja vaaliteltoilla ja toreilla keskustelemassa ihmisten kanssa. Olen kysynyt monet kerrat, että mikä on tärkeää, mistä näissä vaaleissa pitäisi puhua. Yleisin vastaus kuuluu: lapset ja vanhukset. Toistaiseksi yksikään ei ole tullut keskustelemaan kanssani opiskelijoiden toimeentulosta. Ehkä olisi pitänyt, jotta teema pysyisi paremmin mielen päällä.

Keskiviikkona käynnistyi eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Ilokseni seurasin Koulutusta PRKL -kampanjan tempausta, jossa opiskelijat jonottivat sankoin joukoin ennakkoäänestyspaikoille. Eri äänestyspisteiden jonojen yhteenlaskettu mitta oli 400 metriä. Kampanja jatkuu.

Vaalitaan sivistystä ja korostetaan koulutuksen merkitystä. Sillä juuri osaamisesta syntyvät hyvinvointi, vienti, työpaikat ja verotulot. Suomalaiselle osaamiselle, tuotteille ja ratkaisuille on markkinoita myös maailmalla.

Pääseekö täällä lääkäriin?

Hallitus kaatui sotensa mukana. Kaatuneessa sote-mallissa oli loppumetreille saakka samat periaatteelliset valuviat, jotka koskivat maakuntien toimintaa ja perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta ja oikeutta palveluihin.

Muun muassa perustuslakivaliokunta vaati parempaa valmistelua näiden osalta jo silloin, kun ensimmäinen versio mallista tuotiin eduskuntaan. Jo viime kesänä oli ilmeistä, että valiokuntien huoleen suhtauduttiin yliolkaisesti, eikä esitykseen tehty tarpeellisia muutoksia.

Olen harmissani siitä, että pitkään valmisteltua uudistusta ei saatu tälläkään vaalikaudella maaliin. Uuden hallituksen on jatkettava työtä, jonka tavoitteena on ihmisten palveluiden turvaaminen ja kustannusten kasvun hillitseminen.

Pohjalle tarvitaan parlamentaarinen eli kaikkien puolueiden yhteinen valmistelu ja selkeä marssijärjestys. Ensin rakennetaan sote riittävän suurten ja toimintakykyisten itsehallintoalueiden varaan, muut asiat hoidetaan vasta sitten. Sote-kunnilla on oltava riittävä taloudellinen autonomia, joten verotusoikeus on perusteltu.

Alueellinen valmistelu uudistuksen toteuttamiseksi on ollut hyvää, joten valmistelurahoituksen jatkamista ja soten ulkoistusten rajoittamista on jatkettava kaikissa tilanteissa, kunnes uudistus on valmis.

Helsinki on sitten soten suhteen oma lukunsa, eikä sen erityispiirteitä otettu aiemmassa lainvalmistelussa riittävästi huomioon. Helsingin ja Uudenmaan toimijat on otettava myös vahvasti mukaan uudistukseen ja niiden näkemyksille on annettava painoarvoa.

Sosiaali- ja terveysuudistuksessa on lopulta kyse tavallisista arjen asioista: riittävästä lääkärien ja hoitohenkilöstön määrästä, terveydenhuollon asiakasmaksujen pitämisestä hallinnassa ja hoitotakuun toteutumisesta. Siis siitä, että pääseekö täällä lääkäriin. Tai neuvolaan, tai pidetäänkö minusta tai perheestäni huolta silloin, kun me sitä tarvitsemme.

Montako sotekuntaa on tarpeeksi?

Soten järjestäjätahojen lukumäärä ei ole olennainen asia: niitä voi olla 1-18. Tärkeintä on se, että soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutetaan mahdollisimman nopeasti: vähennetään eriarvoisuutta, nopeutetaan hoitoonpääsyä, vahvistetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä perus- ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Näin kustannukset kuriin ja rahaa riittää myös ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Sotekuntien määrässä on kyse siitä, että 18 järjestäjätahon pohjalta on tähän mennessä tehty vaalikauden ajan valmistelua, johon on upotettu noin miljardin verran veronmaksajien rahoja. Se ei välttämättä ole paras mahdollinen alueiden määrä. Siitä huolimatta lähtöruutuun palaaminen tulisi kalliiksi ja viivästyttäisi entisestään jatkuvasti eriarvoisempaan ja rakenteellisesti kalliimpaan suuntaan menevän sote-järjestelmän uudistamista.

Olennaisinta on nyt se, että päästään eteenpäin. Puolueista ainakin Keskusta ja Vasemmistoliitto haluavat edetä 18 maakunnan mallin pohjalta. Myös Vihreät ovat hyväksyneet ajatuksen 18 maakunnasta. Kokoomus haluaa palata kuntakarttojen ääreen. 18 maakuntaa vaikuttaa tässä vaiheessa toteuttamiskelpoisemmalta sekä perustuslain että uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kannalta. Näyttää myös siltä, että siitä tarvitsisi käydä vähiten poliittista vääntöä ja voitaisiin keskittyä enemmän olennaiseen.

Näitä asioita SDP ajaa

  • Sote-uudistus etusijalle. Jätetään kaikki muut toiminnot tässä vaiheessa pois sotealueiden tehtävistä ja palataan niihin myöhemmin
  • Otetaan kunnat ja kaupungit mukaan tuottajina. Ei pakkomaakunnallistamista, yhtiöittämistä tai liikelaitostamista, vaan maakunta voi järjestäjänä suoraan päättää antaa haluamansa palvelut tiettyjen kuntien tuotettavaksi
  • Sotealueilla pitää olla itsenäinen rahoituspohja, jotta perustuslain vaatima todellinen itsehallinto toteutuu, eli kunta- ja valtionveroista on eriytettävä sotealueelle kuuluva sotevero. Tämä ei tarkoita veroasteen nostoa, koska vastaavasti kunta- ja valtionverotusta leikataan
  • Sotealue voi ottaa käyttöön yksityisiltä tuottajilta ostettuja palveluita kilpailuttamalla (kuten nytkin) tai antaa käyttöön palvelusetelin (kuten nytkin). Päätösvalta tästä on sotealueen valtuustolla ja veronmaksaja pysyy isäntänä. Ulkoistukset ja valinnanvapaus voidaan ongelmatilanteissa peruuttaa (hallituksen mallissa ei voida).
  • Palveluntuotannon valvontaa parannetaan (hallituksen kaatuneessa mallissa oltaisiin menty omavalvonnan suuntaan)
  • Veroaste ei nouse

Joulukortteja lähetettäväksi ystäville

Joulumarkkinat ovat vallanneet kaupungin, ja se on ihanaa. Kävimme tänään jakamassa ystäväni suunnittelemia joulukortteja ihmisille toreilla ja kaduilla. Kortin kääntöpuoli on tarkoituksella tyhjä, jotta sillä voi lähettää ystävälle joulutervehdyksen.

Poikkeuksena on vain pieni printti kortin keskijanalla, jossa hyvän joulun toivotuksen lisäksi muistutetaan tulevista vaaleista ja ohjataan tälle samaiselle verkkosivustolle. Kortit menivät kuin kuumille kiville, ja urakkaa jatketaan ensi viikonloppuna.

Joulun lisäksi vaalien tulon voi aistia Hakaniemen markkinoilla, jotka järjestetään jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Väkeä oli puolueiden telttakujalla välillä jopa tungokseen asti. Ilmassa tuoksuivat kahvi, vohvelit ja vaalilupaukset.

Ihmisiä puhuttivat asiat laidasta laitaan. Oli puhetta robottiverosta ja kerjäämiskiellosta (en kannata kumpaakaan). Keliakiatukea kaivattiin takaisin (ymmärrän tuskan, mutta katsotaan tuo sote nyt ensin) ja sähkön siirtomaksut koettiin kohtuuttomiksi (niin ovat ja siihen poliitikot ovat monelta osin syypäitä). Lomarahaleikkaukset saivat erään naisen tuohduksiin (vääryys, joka on korjattava ja pian).

Illlalla oli tukiryhmän kokous, ja päätimme pitää kampanjastartin 18.1. Helsingin keskustassa. Lisää tietoa tapahtumasta vielä lähempänä, mutta merkitse päivä kalenteriisi jo nyt. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

 

Keskiluokka

Torstaina avattiin Helsingissä yleisölle aivan uusi ja korkeuksiin kehuttu taidemuseo Amos Rex. Ehkä juuri siksi HAMissa oli keskiviikkona erittäin väljää ja miellyttävää.

Kävimme lasten kanssa tutustumassa näyttelyyn, jossa esiteltiin suomalaisen graffititaiteen historia vuodesta 1984 nykypäivään. Onnistunut, joskin melko suppea näyttely toi hyvin esiin skenen kehityskaaren.

Helsingissä vuosia voimassa ollut Stop töhryille -politiikka lopetettiin kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen graffiti on muuttunut sotkusta salonkikelpoiseksi katutaiteeksi. Laillisia maalausseiniä on pystytetty ympäri kaupunkia, Suutarilan skeittipuisto hyvänä esimerkkinä.

Pasilaan on kutsuttu nimekkäitä katutaiteilijoita koristamaan betonikaupunginosan seiniä todellisilla taideteoksilla. Suomalaisen katutaiteen jättiläinen EGS piti näyttelyn Taidehallissa alkuvuodesta.

Samaan aikaan Miamin Wynwood Walls on Tripadvisorin suosituimpien matkailunähtävyyksien listalla. Entisen paariakaupunginosan seinät ovat muraalien peitossa, ja alueella on joka päivä hipsterien kokoontumisajot.

Barcelonassa järjestetään turisteille kävelykierroksia, joissa esitellään katutaiteen klassikoita ja piilotettuja helmiä La Ramblan molemmin puolin.DSC_2068Pariisissa vanha, hylätty maauimala restauroitiin hotelliksi ja muraalit jatkoivat elämäänsä sisäsiisteinä versioina seminaarivieraiden vaeltaessa kohti kokoushuoneita.

Graffiti on kesytetty niin Helsingissä kuin maailmalla. Sitä ei tehnyt totaalikieltokampanja, vaan keskiluokan kiinnostus, joka toi sen museoihin ja salonkeihin. Kesyyntymisen mukana seuraa myös kaupallisuus. Siitä on ottanut ilon irti esimerkiksi sellaiset graffititaiteilijat kuin Banksy, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Pariisissa kohahti kesäkuun lopulla, kun Banksyn töitä ilmestyi kaupungin rosoisiin lähiöihin. Jo seuraavana päivänä kerrottiin, että työt oli sotkettu. Ne ehtivät kuitenkin jo tehdä tehtävänsä – nousta uutisaiheeksi miljoonille ihmisille.

Sellaisille keski-ikäisille wannabe-kapinallisille kuin minä. Meille, jotka emme juuri kohtaa graffiteja muualla kuin museoissa ja lomamatkoilla.

Tai kodeissamme. Banksy-tuotesarjaan kuuluu jo tapetteja.

banksy-balloon-girl-graffiti-room-820x532@2x

Tärkein keskustelunaihe Trumpin ja Putinin tapaamiseen

Yli 80 prosenttia maailmassa kulutetusta energiasta tuotetaan fossiilisia polttoaineita polttamalla.

pride_energy1200Iso osa niistä tuotetaan ja kulutetaan Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Helsingissä maanantaina tapaavat presidentit Trump ja Putin ovat olennaisessa roolissa koko ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Presidenttien Helsingin-tapaamisen tärkein keskustelu pitäisi käydä siitä, miten fossiiliset polttoaineet korvataan maailman energiajärjestelmässä.

Tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että suurin osa tunnetuista fossiilisista polttoaineista on jätettävä maahan, mikäli haluamme estää ilmastokatastrofin. Tarkemmin sanoen 82 % hiilestä, 49 % kaasusta ja 33 % öljystä on jätettävä polttamatta. Uusia esiintymiä ei ole syytä etsiä senkään vertaa.

Tässä on kolme keinoa, joiden seurauksena hiilikaivokset voitaisiin sulkea ja öljynporaus lopettaa. Ajatus luonnonvarojen hyödyntämättä jättämisestä on periaatteessa yksinkertainen, mutta käytännössä äärimmäisen vaikea toteuttaa, koska koko moderni elämäntapamme perustuu energiankäyttöön.

1. Laitetaan markkinatalous töihin

Hiilen polttamisesta syntyville päästöille on ensi tilassa laitettava hinta. Näin syntyisi tarve rakentaa nopeasti korvaavia, hiilettömiä energianlähteitä.

Maailmalla on käytössä erilaisia päästökauppamalleja, joilla hiilipäästöt hinnoitellaan ja niiden määrää pienennetään ajan myötä. Myös EU:lla on oma päästökauppansa, joka toimisi paljon tehokkaammin, jos ylisuurten päästöoikeuksien määrää leikattaisiin.

Hiilivero olisi toimivin tapa hinnoitella polttamisesta aiheutuvat ympäristöhaitat. Se olisi myös oikeudenmukainen tapa jakaa haittojen kustannukset ja se hyödyttäisi eniten heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksen seurauksista.

Hiiliveron nimekkäin puolestapuhuja on yhdysvaltalainen ilmastotutkija James Hansen.

 

2. Rakennetaan parempia energialähteitä

Jotta voimme luopua nykyisistä energialähteistä, on tilalle tuotava jotain parempaa.

Esimerkkejä vanhojen voimanlähteiden korvaamisesta uusilla on helppo löytää. 1800-luvun lopun New Yorkilla oli todellinen ympäristöongelma. Kaupungin liikenne perustui kirjaimellisesti hevosvoimaan. Hevosen lanta täytti kadut, ja kuolleiden hevosten ruhot tukkivat liikenneväyliä.

Lopulta tilanteen pelasti polttomoottorilla varustettu auto. Sen keksiminen ja hevosten korvaaminen liikenteessä oli varsinainen ympäristöteko, sillä lannasta vapautui ilmakehään metaania, joka on kahdeksan kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Polttomoottoreiden rajun kysynnän kasvun seurauksena hevosten kysyntä romahti.

Nyt meidän on korvattava polttamiseen perustuva energiantuotanto ja jollain paremmalla, kuten uusiutuvilla ja ydinvoimalla. Tulevaisuuden energiantuotannossa aivan keskeistä on päästöttömyys, muutoin olemme pulassa monella tavalla.

Muutos ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii sitä kuuluisaa poliittista tahtoa. Lakeja ja sääntelyä, joka ohjaa ajattelua, markkinoita ja kehitystä oikeaan suuntaan.

3. Vaaditaan tekoja, huolestuminen ei enää riitä

Huolta ilmastonmuutoksen seurauksista on jo maailmassa tarpeeksi. Tekoja on liian vähän.

Kansan täytyy vaatia päätöksiä, ja niitä on vaadittava nyt. Mitä nopeammin käännämme suunnan, sitä helpompaa – tai vähemmän vaikeaa – se on. Kun kuumuus muuttaa laajoja alueita elinkelvottomiksi ja tulvavesi valtaa suurkaupunkeja, on jo liian myöhäistä.

Ihmiskunnalla on ratkaistavanaan valtava ongelma, jollaista emme ole aiemmin kohdanneet. Sen on pohdittu jopa haastavan demokratian, ja siihen olennaisesti kuuluvan vapauden periaatteen.

On valitettavan mahdollista, että demokraattisissa länsimaissa poliitikoilla ei kerta kaikkiaan ole uskallusta tehdä vaadittavia päätöksiä, joilla ilmaston lämpenemistä voitaisiin tehokkaasti hillitä. Silti siitä on uskallettava puhua, ja tuleva maanantai on siihen paras mahdollinen päivä.