Olisiko aikuisten jo aika seurata lastensa esimerkkiä ja mennä lakkoon?

Koululaiset ympäri maailmaa lakkoilevat tänään tehokkaampien ilmastotoimien puolesta. Myös suomalaiset koululaiset osallistuvat lakkoon. Ruotsalaisen Greta Thurnbergin innoittamat lakkolaiset ovat syystäkin huolissaan. Nyt koulussa olevien lasten sukupolvi on se, jonka aikana ilmasto ja ympäristö muuttuu silmissä. Peruuttamattomasti ja lopullisesti.

Koululaisten turhautumista on helppo ymmärtää. He ovat pelkän sivustakatsojan roolissa, kun aikuisten pyörittämä maailma kulkee kohti vääjäämätöntä katastrofia. Kun nykyiset lapset ovat aikuisia, voi olla jo liian myöhäistä muuttaa suuntaa.

Paljon vaikeampaa on ymmärtää joidenkin koulujen suhtautumista nuorten mielenilmaisuun. Vaikka monet opettajat ovat ilahduttavasti tukeneet oppilaitaan, saa oppilas lakkoilusta palkkioksi luvattoman poissaolon. On irvokasta, että koulusta saa vaikka viikon loman Thaimaan-matkaa varten, mutta huolenilmaus yhteisestä tulevaisuudesta on lintsaukseen verrattavaa velttoilua.

Nuoret ansaitsevat kaiken tukemme ja ennen kaikkea vastauksia siihen miten me estämme ilmastokatastrofin. Joona-Hermanni Mäkinen kirjoittaa YLEn kolumnissaan (https://yle.fi/uutiset/3-10677363)  osuvasti: “Kaiken “Nuorissa on toivo” -puheen keskellä on ymmärrettävä, kuinka paljon aikuiset voivat saada muutosta aikaan. Koululaisten lakko on tärkeä pelinavaus, mutta aikuisten on kannettava aikuisten vastuu. Yleislakko muuttaisi ilmastopolitiikkaa nopeasti.”

Yksittäisten ihmisten tärkein tehtävä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on luoda poliittista painetta päättäjille. Kuvitelkaa, mitä olisimme saaneet aikaan, jos viime vaalikaudella ilmastoasioihin olisi käytetty sama määrä työaikaa kuin sote-uudistukseen!

Joukossa on voimaa. Se nähtiin päättyvällä vaalikaudella, kun hallitus pakotettiin perääntymään esimerkiksi työelämää koskevasta pakkolakipaketista ja aktiivimalli kakkosesta.

Jos liitymme yhteen ja käytämme joukkovoimaa planeettamme ja tulevaisuutemme puolustamiseen, me kykenemme tekemään muutoksen.

Nyt lapset tekevät aikuisille kuuluvat työt.

Mainokset

Kaipaatko hidasta elämää? Aloita ilmastodiplomatian seuraaminen

Isaac Cordal via Inhabitat.com

Vuosittain järjestettävät ilmastokokoukset ovat lähes yhtävarma lähestyvän joulun merkki kuin taksitolpilla tärisevä pikkujoulukansa. Kaksiviikkoinen ilmastodiplomatian huipentuma järjestetään tänä vuonna Puolan Katowicessa. Kokouksen tavoitteena on saada vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus etenemään käytännön toteutukseen saakka.

Komeista julistuksista huolimatta harvalla on kovin hohdokaskuva ilmastodiplomatian tilasta, eikä ihme. Maailman maat ovat neuvotelleet päästöjen vähentämisestä jo vuodesta 1992 lähtien. Samaan aikaan päästöt ovat jatkaneet kasvuaan. Viimeisimpien arvioiden mukaan globaalit kasvihuonekaasupäästöt nousevat jälleen uuteen ennätykseensä tänä vuonna.

Ilmastonmuutoksen uhka ja ilmastodiplomatian seuraaminen tuntuu välillä samalta kuin katselisi hidastettua junaonnettomuutta. Lopputulos on jo tiedossa, mutta et voi tehdä muuta kuin seurata tapahtumien kulkua ja odottaa törmäystä. Espanjalaisen katutaiteilija Isaac Cordalin kuvaa onnistuneesti teoksessaan NN sitä, miltä ilmastoneuvottelut näyttävät katsomosta käsin.

Mutta ei. Vaikka turhauttaa, en tietenkään ole sitä mieltä, että ilmastoneuvottelut täytyisi lopettaa. Ne ovat tuskallisen hitaasta luonteestaan huolimatta aivan välttämätön elementti maailman pelastamisessa.

Suomen osuus globaaleista päästöistä on kaksi promillea ja EU:n osuus alle kymmenen prosenttia. Meidän tekemisillämme ei yksin ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta me voimme näyttää muulle maailmalle, miten se tehdään. Maailma tarvitsee esimerkkejä siitä, miltä päästötön hyvinvointivaltio näyttää.

Nuo kaksi sanaa – päästötön ja hyvinvointivaltio – pitävät sisällään paljon merkityksiä. Päästötön tarkoittaa, että polttamisesta on suurilta osin luovuttava. Se on valtava muutos etenkin liikenteessä. Hyvinvointivaltio tarvitsee energiaa toimiakseen. Emme siis voi lakata liikkumasta, lämmittämästä ja valaisemisesta, jos haluamme samalla pitää huolta ihmisistä.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka tarvitsee onnistumisia ja esimerkkejä. Jos joku maa pystyy tekemään nappisuorituksen, se saattaa muuttua malliksi muillekin maille. Siksi Suomen pitää tehdä kaikkensa, että saamme nettopäästömme nollaan. Me voimme olla se esimerkki, josta muu maailma tulee hakemaan mallia.

Minä haluan tehdä Suomesta maailman ensimmäisen hiilineutraalin valtion, joka toimii esimerkkinä muille. Aivan kuten suomalaista peruskouluakin tullaan ihmettelemään ympäri maailmaa, haluan että tänne tullaan 2030-luvulla ihmettelemään ”Suomen ilmastoihmettä”.

Kesän kuumin klikkiotsikko ei viilene talvellakaan

Hiki valuu naamalle ja kastelee koko selän. Kuumuus turvottaa pään ajattelukelvottomaksi. Järvivedet ovat niin lämpimiä, että viileää pohjavirtausta saa etsiä. Itämeri on vihreä leväsoppa. Siinä tiivistettynä Suomen kesä 2018.

Ilmalämpöpumppujen asentajat ovat myyneet koko kesän eioota. Olen usein miettinyt, että miksi niin harvassa suomalaisessa kodissa on viileyttä tuova ilmastointilaite – luotammeko edelleen, että suomalainen hellekesä on niin harvinainen ilmiö, että kaikki sinapin ja grillimakkaran ylittävä varautuminen olisi liioittelua.

Tämän vuoden kesä oli kuitenkin jotain muuta. Helleputki hätyytteli ennätyslukemia koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se sai median hetkeksi pursuamaan huolestuttavaa ilmastonmuutosuutisointia, joka tosin sai väistyä pian viihdeuutisoinnin ja päivän politiikan tieltä.

Kuuma ilma sulattaa jäätiköitä kiihtyvällä tahdilla, ja saa Siperian ikiroudan sitoman metaanin vapautumaan ilmakehään. Metaani on kahdeksan kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Euroopassa voidaan tulevaisuudessa hyvinkin varautua 50 asteen kesähelteisiin. Toisaalta talvet voivat muuttua Pohjois-Euroopassa hyytäviksi, mikäli Golf-virta heikkenee sulavien jäätiköiden vaikutuksesta.

Maailmalla ei kuitenkaan tunnu olevan mikään kiire muuttaa kehityksen suuntaa. Maailman energiankulutus kasvoi jälleen viime vuonna. Erityisesti maakaasun ja uusiutuvien energianlähteiden tuotanto kasvoi. Myös kivihiilen kulutus kasvoi ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja hiilipäästöjen arvioidaan kasvaneen kolmen tasaisen vuoden jälkeen.

Vaikka kuinka paljon jaksetaan hypettää uusiutuvien avulla ihan pian tapahtuvaa energiamurrosta, niin tosiasia on, että energian kulutus kasvaa tasaisesti maailman talouden kasvun kanssa ja edelleen noin 80 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Energian varastointiin ei ole olemassa suuren mittakaavan akkuteknologiaa, eikä aina tuule eikä paista. Tämä saatiin kokea kesäkuussa Isossa-Britanniassa, jossa tuulimyllyt pysähtyivät viikoiksi tyvenessä.

https://platform.twitter.com/widgets.js
Harvassa ovat ne valtion päämiehet, jotka omin neuvoin ottaisivat johtajuuden ilmastonsuojelussa. Kanadan liberaalina ja vihertävänä pidetty pääministeri Justin Trudeau antoi tästä erinomaisen esimerkin puheessaan, jonka hän piti energia-alan konferenssissa Texasissa vuoden 2017 maaliskuussa. Business Insiderin mukaan Trudeau totesi, että yksikään valtio, joka löytää maaperästään 173 miljardia barrelia öljyä, ei jättäisi sitä käyttämättä. Kanadasta on jokin aika sitten löydetty suuri öljyhiekkaesiintymä, jonka maa aikoo hyödyntää huolimatta lupauksistaan taistella ilmastonmuutosta vastaan. Jos ilmastonmuutos aiotaan oikeasti pysäyttää, pitäisi tuo esiintymä kuitenkin jättää niille sijoilleen.

Arvostelua on saanut osakseen myös Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama, joka ei sementoinut kautensa päätteeksi maansa ilmastotoimia, vaikka olisi siihen pystynyt. Nykyinen hallinto pyyhkii edeltäjänsä ilmastopäätöksillä pöytää, koska se voi. Näkyvin ele oli USAn vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta vuonna 2017 ja sitä edeltänyt sensuuri Yhdysvaltain ympäristöministeriön verkkosivuille, joilta pyyhittiin pois sana ”ilmastonmuutos”.

Mitä voi sitten tehdä? Paljonkin. Yhdysvallat on oikeudenkäyntien luvattu maa, jossa on vireillä ilmastonmuutokseen liittyvä haaste Trumpin hallintoa vastaan. Hankkeen taustalla on kuuluisa, viime syksynä Suomessa vieraillut ilmastotutkija James Hansen, jonka lapsenlapsi on yksi haasteen jättäneistä nuorista.

Tilasin kesän kuumimpina päivinä syyslukemiseksi Hansenin kirjan ”Storms of my grandchildren – The truth about the coming climate catastrophe and our last chance to save humanity”. Kirjan voit tilata omaksesi esim. täältä. Pyrin myös referoimaan kirjan pääkohdat blogissani.

Tässä jo esimakua, Hansenin pahin mahdollinen uhkakuva on nimittäin seuraava: olisi mahdollista aiheuttaa maapallolla niin sanottu karkaava kasvihuoneilmiö, jossa ihmisen aiheuttama nopea lämpeneminen käynnistäisi erilaisia itseään ruokkivia mekanismeja, joiden seurauksena planeetta lämpenisi suorastaan helvetilliseksi pätsiksi. Jopa niin, että maapallo muuttuisi ennen pitkää Venuksen kaltaiseksi, kun meret haihtuisivat ilmakehään.

Syksy mittaan kampanjani käynnistyy toden teolla. Aion keskittyä puhumaan energiasta ja liikenteestä ja niiden päästöistä. Ymmärrän toki, että niillä harvoin juhlitaan otsikoissa, mutta on silti pakko yrittää. Syksy tuo mukanaan myös lisää ymmärrystä esimerkiksi Arktiksesta, sillä aion osallistua sitä käsittelevään työpajaan osana maisteriopintojani Tampereen yliopistossa.

Tällä viikolla palasin töihin ja lapseni aloittavat torstaina kouluvuoden. Vuonna 2011 syntynyt lapseni aloittaa muiden ikätovereidensa tavoin ensimmäisen luokan. Tämä mainio juttu kuvaa sitä monimutkaista maailmaa, johon lapset astuvat. Sen tulevaisuuden suunnan voi vielä muuttaa, mutta se vaatii paljon rohkeita tekoja. Jotain suurempaa kuin grillimakkara kaikilla mausteilla.

Tärkein keskustelunaihe Trumpin ja Putinin tapaamiseen

Yli 80 prosenttia maailmassa kulutetusta energiasta tuotetaan fossiilisia polttoaineita polttamalla.

pride_energy1200Iso osa niistä tuotetaan ja kulutetaan Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Helsingissä maanantaina tapaavat presidentit Trump ja Putin ovat olennaisessa roolissa koko ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Presidenttien Helsingin-tapaamisen tärkein keskustelu pitäisi käydä siitä, miten fossiiliset polttoaineet korvataan maailman energiajärjestelmässä.

Tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että suurin osa tunnetuista fossiilisista polttoaineista on jätettävä maahan, mikäli haluamme estää ilmastokatastrofin. Tarkemmin sanoen 82 % hiilestä, 49 % kaasusta ja 33 % öljystä on jätettävä polttamatta. Uusia esiintymiä ei ole syytä etsiä senkään vertaa.

Tässä on kolme keinoa, joiden seurauksena hiilikaivokset voitaisiin sulkea ja öljynporaus lopettaa. Ajatus luonnonvarojen hyödyntämättä jättämisestä on periaatteessa yksinkertainen, mutta käytännössä äärimmäisen vaikea toteuttaa, koska koko moderni elämäntapamme perustuu energiankäyttöön.

1. Laitetaan markkinatalous töihin

Hiilen polttamisesta syntyville päästöille on ensi tilassa laitettava hinta. Näin syntyisi tarve rakentaa nopeasti korvaavia, hiilettömiä energianlähteitä.

Maailmalla on käytössä erilaisia päästökauppamalleja, joilla hiilipäästöt hinnoitellaan ja niiden määrää pienennetään ajan myötä. Myös EU:lla on oma päästökauppansa, joka toimisi paljon tehokkaammin, jos ylisuurten päästöoikeuksien määrää leikattaisiin.

Hiilivero olisi toimivin tapa hinnoitella polttamisesta aiheutuvat ympäristöhaitat. Se olisi myös oikeudenmukainen tapa jakaa haittojen kustannukset ja se hyödyttäisi eniten heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksen seurauksista.

Hiiliveron nimekkäin puolestapuhuja on yhdysvaltalainen ilmastotutkija James Hansen.

 

2. Rakennetaan parempia energialähteitä

Jotta voimme luopua nykyisistä energialähteistä, on tilalle tuotava jotain parempaa.

Esimerkkejä vanhojen voimanlähteiden korvaamisesta uusilla on helppo löytää. 1800-luvun lopun New Yorkilla oli todellinen ympäristöongelma. Kaupungin liikenne perustui kirjaimellisesti hevosvoimaan. Hevosen lanta täytti kadut, ja kuolleiden hevosten ruhot tukkivat liikenneväyliä.

Lopulta tilanteen pelasti polttomoottorilla varustettu auto. Sen keksiminen ja hevosten korvaaminen liikenteessä oli varsinainen ympäristöteko, sillä lannasta vapautui ilmakehään metaania, joka on kahdeksan kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Polttomoottoreiden rajun kysynnän kasvun seurauksena hevosten kysyntä romahti.

Nyt meidän on korvattava polttamiseen perustuva energiantuotanto ja jollain paremmalla, kuten uusiutuvilla ja ydinvoimalla. Tulevaisuuden energiantuotannossa aivan keskeistä on päästöttömyys, muutoin olemme pulassa monella tavalla.

Muutos ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii sitä kuuluisaa poliittista tahtoa. Lakeja ja sääntelyä, joka ohjaa ajattelua, markkinoita ja kehitystä oikeaan suuntaan.

3. Vaaditaan tekoja, huolestuminen ei enää riitä

Huolta ilmastonmuutoksen seurauksista on jo maailmassa tarpeeksi. Tekoja on liian vähän.

Kansan täytyy vaatia päätöksiä, ja niitä on vaadittava nyt. Mitä nopeammin käännämme suunnan, sitä helpompaa – tai vähemmän vaikeaa – se on. Kun kuumuus muuttaa laajoja alueita elinkelvottomiksi ja tulvavesi valtaa suurkaupunkeja, on jo liian myöhäistä.

Ihmiskunnalla on ratkaistavanaan valtava ongelma, jollaista emme ole aiemmin kohdanneet. Sen on pohdittu jopa haastavan demokratian, ja siihen olennaisesti kuuluvan vapauden periaatteen.

On valitettavan mahdollista, että demokraattisissa länsimaissa poliitikoilla ei kerta kaikkiaan ole uskallusta tehdä vaadittavia päätöksiä, joilla ilmaston lämpenemistä voitaisiin tehokkaasti hillitä. Silti siitä on uskallettava puhua, ja tuleva maanantai on siihen paras mahdollinen päivä.

”Jätän teille perinnöksi Arabian astiaston ja happanevat valtameret”

Mietin usein ikää. Se on yksi tapa määritellä, kuka minä olen. Täytin tänä kesänä 36 vuotta. Vaikka tunnen itseni edelleen nuoreksi, sulkeutuivat useimpien nuorisojärjestöjen ovet minulta jo aikaa sitten. Lähestyn kiihtyvää vauhtia kohti orastavaa keski-ikää.

Nuorempana olin idealistisempi kuin nykyisin. Turha mustavalkoisuus on karissut pois ja jäljelle on jäänyt kourallinen periaatteita ja halu ymmärtää erilaisia mielipiteitä. Yrittänyttä ei laiteta tälläkään kertaa.

Edellistä bloggaustani saapui kommentoimaan henkilö, jolle ilmastonmuutos ei ollut niin sanotusti huolenaihe.

Olen 73 vuotias ja ”toinen jalka haudassa”. Minua ei kiinnosta sinun pelkosi ilmastonmuutoksesta, koska en sitten enää elä.

En tiedä, miten tosissaan tuo kommentti on kirjoitettu, mutta oletetaan että se on.

Valtaosa meistä haluaa elää hyvän elämän ja jättää jälkipolvilleen perinnöksi paremman maailman kuin jonka otti vastaan. Ilmastonmuutoksen suhteen tuo perintö vaatii kuitenkin toimintaa – muutosta omaan elinympäristöön ja ympäröivään yhteiskuntaan.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan useimmiten luopumisen kautta. Miten kaikesta on leikattava ja luovuttava, miten meidän on laskettava energiankulutustamme radikaalisti. Saman mukaan moderni on paha, yksinkertainen hyvä. Synteettinen on paha, luonnollinen on hyvä. Paluu luontoon odottaa.

Ongelma on vain siinä, että valtaosa ihmisistä ei ole valmis palaamaan luontoon saati luopumaan saavuttamastaan hyvinvoinnista. Harva haluaa muutosta. Eikä varsinkaan, jos odotettavissa oleva elinikä ei ole kovin pitkä eikä kriisi ehdi revetä valloilleen vielä lähivuosina. On ainoastaan inhimillistä pitää kiinni siitä saavutetuista eduista, joiden puolesta on joutunut tekemään työtä ja taistelemaan.

Energiankulutuksen leikkaaminen perustuu ajatukselle, että energia on paha asia. Mutta entä sitten, jos kaikki energia tuotettaisiin niin, että se ei juurikaan kuormita ympäristöä? Silloin koko ajattelutapamme energiaa kohtaan muuttuisi. Se muuttaisi koko yhteiskuntamme.

Valtaosa suomalaisista kertoo olevansa huolissaan ilmastonmuutoksesta. Vanhat ja nuoret, kaikkien puolueiden kannattajat. Minä olen täysin varma siitä, että kukaan ei halua tarkoituksellisesti jättää jälkipolville niitä toteutuneita uhkakuvia, joista tiedeyhteisö meitä varoittaa. Myrna-kupeissa on ihan riittävästi perintöä.

Aleppo ja inhimillisyyden täydellinen romahtaminen

Jos et ole vielä törmännyt nykypäivän Anne Frankiin, tee se nyt. Bana Alabed ja äitinsä Fatemah tarjoilevat selkäpiitä karmivaa jatkotarinaa Alepposta. Lisää voi lukea täältä.

Aleppossa tehdään tällä hetkellä sotarikoksia. Siviilejä tapetaan teloittamalla koteihinsa. Meneillään olevat tapahtuvat ovat todennäköisesti sotarikoksia, joista rankaiseminen on vaikeaa.

En usko, että adressin allekirjoittamisella on paljon merkitystä, mutta allekirjoitin silti. Allekirjoita sinäkin.