Puolan naiset jäivät kotiin – ajatuksia Varsovasta

Polin-museo Varsovassa on arkkitehti Rainer Mahlamäen suunnittelema. Rakennus ”halkeaa” symbolisesti keskeltä kahtia kuvaten meren jakautumista Mooseksen hengessä.

Kävin Varsovassa seuramatkalla. Kaiken Chopin-hehkutuksen ja Pragan hipsterihötön keskellä ehdittiin puhua vähän politiikkaakin.

Reissu lähti liikkeelle siitä tosiasiasta, että ihan todella moni puolalainen nuori muuttaa ulkomaille, eikä palaa. Puolan aivovuoto on massiivinen, ja mm. Iso-Britanniaan suuntautunut muuttoliike on osaltaan vaikuttanut Brexitin syntymiseen. Puolalaiset ovat Iso-Britannian suurin vähemmistö yli 900 000 ihmisen voimin. Puolassa on asukkaita reilut 38 miljoonaa ja keskipalkka jossain tuhannen euron tietämillä.

Eurovaalit näkyivät Varsovan katukuvassa laimeasti. Muutama mainos bussipysäkeillä ja bussien kyljissä, siinäpä se. Listavaali tekee puolalaisten kampanjoinnista erityyppisen kuin Suomessa. Listoja on kaksi: toinen hallitukselle, toinen oppositiolle. Jälkimmäisellä listalla onkin sitten koko kirjo puolueita ja ehdokkaita kuin suomalaisessa sixpackissa aikanaan. EU:n kannatus on Puolassa huipussaan, sillä maa on EU:n nettosaaja. Jopa 90 prosenttia puolalaisista kannattaa EU-jäsenyyttä.

Vuonna 2015 valtaan noussut Laki & Oikeus -puolueella on vakaa kannatus eikä vähiten siksi, että se on kautensa aikana tehnyt suuren määrän sosiaalisia uudistuksia. Se on esimerkiksi laskenut naisten eläkeiän 60 ja miesten 65 ikävuoteen. Se on luonut pitkäkestoisen ja anteliaan lapsilisäjärjestelmän, joka on saanut naiset jäämään vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Tästä seuraa se, että Puolassa on käytännössä täystyöllisyys. Valtiontaloudelle tilanne on tikittävä aikapommi, joka räjähtää silmille ennen pitkää. Tsemppiä vaan sille puolueelle, jonka vaalilupaus on perua tehdyt muutokset.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kanaali palatsiin.

Henkilön Tiina Rytky (@trytky) jakama julkaisu

//www.instagram.com/embed.js

Varsova on kaunis kaupunki ja siellä on paljon hyvää. Se esitteli myös karun puolensa. Keskellä iltapäiväruuhkaa kaupungin keskustassa kampanjoitiin avoimesti seksuaalivähemmistöjä vastaan. Homot ja pedofiilit rinnastettiin surutta, ja sen sijaan, että poliisit olisivat laittaneet hommalle pisteen, ne turvasivat kampanjoinnin rauhallisen etenemisen. Sateenkaariväen vastamielenosoitus ei riittänyt peittämään vihaa alleen.

Sain kunnian tavata Puolan entisen komissaarin ja tulevan europarlamentaarikon Danuta Hübnerin. Pitkän linjan poliitikko on eurovaalien oppositiolistalla sijalla neljä, ja on käytännössä varma läpimenijä. Kesken vaalikiireitään Hübnerilla oli hetki aikaa kertoa työstään ja Puolan tilanteesta, ja hänen puheistaan pilkisti toivo liberaalimmasta ja suvaitsevaisemmasta Puolasta. Hübner puhui myös ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten tuskallisen vaikeaa Puolan eteneminen on ollut asian suhteen. ”Ne sanovat, että emme voi tehdä mitään koska talous voi huonosti ja muutos maksaa niin paljon, mutta me emme ole tehneet mitään viimeiseen 30 vuoteen ja nyt on aika”, Hübner tuskaili.

Danuta Hübner on pitkän linjan puolalainen poliitikko, joka on toiminut mm. Puolan komissaarina. Hübner on ehdolla Euroopan parlamenttiin. Seppo Kauppila toimi Puolassa suurlähettiläänä vuosina 1995-2000.

Puolassa on käytännössä jäädytetty uuden maatuulivoiman rakentaminen, ja maan ydinvoimaprojekti on vain sanoja paperilla. EU:n päästöoikeuksien kallistuminen on kuitenkin saanut aikaan jonkinasteista heräämistä hiilestä riippuvaisen maan johtoon. Viikonloppuna julkaistiin puolalaisen tiedeyhteisön vetoomus Saksalle, jotta valtio muuttaisi mielensä ydinvoimasta luopumisen suhteen.

Zivia Lubetkin.

Varsovan historia on sodan varjostama. Puolan juutalaisista kertova Polin-museo on suomalaisen arkkitehdin suunnittelema, ja siellä saa kulumaan tunteja. Naiset tosin loistivat näyttelyssä poissaolollaan. Onnistuin rajatussa ajassa löytämään näyttelystä yhden (sic!) naisen, joka mainittiin nimeltä. Hän oli Zivia Lubetkin, nuorisopoliitikko, joka jäi ghettoon kokeneempien paettua henkensä uhalla pois Puolasta. Lubetkin oli yksi ghettojen kansannousua johtaneista nuorista, jotka organisoivat maanalaista toimintaa ja tiedonvälitystä. Kuin ihmeen kaupalla Lubetkin selvisi sodasta ja kuoli lopulta Israelissa kibbutsilla. Lubetkinin kuva oli Polinin näyttelyssä huomaamattomassa vetolaatikossa yli kymmenen muun miespuolisen nuorisopoliitikon joukossa viimeisenä.

Sunnuntaina äänestetään uusi Euroopan Unionille uusi parlamentti. Toivon, että mahdollisimman moni suomalainen antaa äänensä. Joskus yksittäisellä MEPillä voi olla valtaa enemmän kuin kotimaisella ministerillä. Nämä ovat valtavan tärkeät vaalit.

Mainokset

Vapaa täynnä mielekästä työtä

Vaalivapaa on kaukana vapaasta, tämä on nimittäin täyspäivätyötä. Päivärytmi on asettunut kohdalleen ja menee jotenkin näin: aamuvuoro alkaa seiskan jälkeen jossain työmatkaliikenteen solmukohdalla mainoksia jaellen. Sen jälkeen joko piipahdus Narinkkatorille, salille tai johonkin tilaisuuteen tai tapaamiseen. Käynti kotona, lounas ja hetki lepoa. Iltapäivästä uus flaikutusvuoro vaaliauton mukana tai oman tukitiimin kanssa. Illalla kirjalliset työt ja seuraavan päivän suunnittelu. Seuraavana päivänä sama homma alusta.

Ennen kuin päätin lähteä politiikkaan, olin varma siitä, että en ikinä koskaan aio seistä minkään S-Marketin tuulikaapissa mainoksia jakamassa. Tästä lupauksesta olen pitänyt kiinni kiitettävästi: S-Marketit tai mitkään muutkaan kaupat eivät päästä ehdokkaita kampanjoimaan sisätiloihin, tuskin edes ovien eteen. Pihalla tätä hommaa tehdään ja tarkasti kaupungin omistaman katualueen puolella.

Aina ei ole auvoista. Tänään aamulla aloitettiin Hakaniemestä. Roska-auto oli ajaa päälleni, kun se parkkeerasi metroaseman eteen, missä jaoin flaikkuja työmatkalaisia. Hetki sen jälkeen vartija tuli toivottamaan hyvää matkaa kauemmas autiolle Hakaniemen torille. Iltapäivällä sain käydä ei-niin-rakentavan keskustelun siitä, onko Risto Isomäen fiktiokirjat todellisuudessa fiktiota vai eivät.

Sitten on niitä päiviä, jolloin aurinko paistaa, flaikkua menee solkenaan, ja ihmiset jäävät juttelemaan järkeviä. On niitä päiviä, kun joku tuiki tuntematon tulee kertomaan äänestäneensä mua. Ja se yksi tyyppi, joka ei ensin meinannut äänestää ollenkaan ja lyhyen juttelun jälkeen lupasi äänestää sittenkin. Lupasi antaa sen viimeisen, ratkaisevan äänen, jonka voimin pääsen läpi.

Mun työkaverit on vaihtuneet kertaheitolla uusiin. Mun sosiaaliset kontaktit on tätä nykyä oman tukiryhmän tyypit, toiset ehdokkaat, niiden tukiryhmäläiset ja kaikki ne puolueen työntekijät ja talkoolaiset, jotka saavat tämän sirkuksen pyörimään ympäri viikon, päivästä toiseen.

Sunnuntai-iltana on sitten totuuden hetki ja nähdään, miten työ on kannattanut. Jokaista ehdokasta vaivaa varmasti ainainen riittämättömyyden tunne. Aina on olo, että pitäisi ehkä tehdä vielä vähän enemmän. Aina on sellainen olo, että kannatti mennä, jos saa yhdenkin järkevän keskustelun äänestäjien kanssa aikaiseksi.

Vanhukset, feminismi ja valtion omistaja-ohjaus – kysymyksiä ja vastauksia

Tähän tekstiin olen koonnut minulta viimeaikoina somen kautta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksiani niihin. Kysymykset ovat hyvin linjassa myös niiden keskusteluiden kanssa, joita olen käynyt monien ihmisten kanssa vaalimökeillä ja toreilla.

Haluaisitko kysyä kantaani johonkin itsellesi tärkeään asiaan? Voit lähettää kysymyksen sähköpostilla osoitteeseen info@tiinarytky.com.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä ja jatkuu tiistaihin 9.4. saakka. Helsingin ennakkoäänestyspaikat voit tarkistaa täältä: https://tulospalvelu.vaalit.fi/EKV-2019/fi/kupaik_091.html.Minua voit äänestää numerolla 238.

Mitä ajattelet maahanmuuttajista?

Mun mielestäni Suomi on parhaimmillaan, kun se on kansainvälinen. Suhtaudun maahanmuuttoon lähtökohtaisesti positiivisesti. Totta kai siinäkin pitää olla järki mukana, esimerkiksi Ruotsin virheistä pitää ottaa oppia, jotta meille ei muodostu samanlaisia kaupunginosia kuin Tukholman Rinkebyt ja vastaavat. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat korostuvat tietysti täällä pääkaupunkiseudulla, minne suurin kasvu ja maahanmuutto kohdistuu. Mutta noin periaatteessa jokainen, joka haluaa tulla tänne töihin ja rakentaa tätä maata on tervetullut.

Vanhusten asemasta Suomessa tällä hetkellä?

Suoraan sanoen en tiedä olisiko koko aiheesta noussut näin suurta haloota, jos vaalit eivät olisi lähellä. Onhan vanhusten huonosta kohtelusta puhuttu jo pitkään, mutta nyt se on tullut paljon näkyvämmäksi. Tottakai olen huolestunut siitä, miten ihmisiä täällä kohdellaan ja haluan, että tilanteeseen saadaan mahdollisimman pian parannusta aikaan. Onhan siihen keinot olemassa.

Vähemmistön edustajista Suomessa esim. homoseksuaaaleista?

Ihmiset ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa syrjiä esim. seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin ei siihen pidä kenenkään ulkopuolisen puuttua millään tavalla. 


Miten erotut eduskunnassa?

En ainakaan kohujulkisuudella. Toivottavasti tulen tunnetuksi rakentavana työkaverina ja viisaana lainsäätäjänä.

Puhut kampanjassasi ilmastonmuutoksesta, mutta et ole ilmoittautunut Hiilivapaa Suomi -kampanjan Ilmastokiltiksi ehdokkaaksi. Miksi et?

En tosiaan ole allekirjoittanut tuota Ilmastokiltti-kampanjaa. Se johtuu siitä, että nuo kampanjan keinot ovat osittain sellaisia, joista olen kovin eri mieltä. Esimerkiksi kivihiilen käyttökielto jo vuonna 2025 johtaisi siihen, että Helsingin kaukolämmön tuotanto loppuisi kuin seinään. Se ei mielestäni ole oikea keino hoitaa tätä ongelmaa, vaan ilmastopolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Nythän kivihiilen energiakäyttö päättyy vuonna 2029, ja se antaa energiayhtiöille aikaa sopeutua muutokseen.

SDP on sitoutunut lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Jos tulen valituksi, haluan kaikin mahdollisin keinoin edistää tämän tavoitteen toteutumista.

Oletko feministi ja miksi kyllä/ei.

Kysymys on helppo. Minulle on tärkeää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joten olen feministi.

Mitä mieltä olet lentoverosta, oletko puolesta vai vastaan?

Lentäminen kuormittaa ilmastoa todella paljon, ja asialle pitää tehdä jotain ja pian. Ensisijaisesti pyrkisin laittamaan lentokerosiinin verolle, toisekseen kiristäisi EU-tason päästökauppaa. Jos me laitetaan kansallisia veroja lentoliikenteelle, se voi johtaa esimerkiksi siihen, että Aasiaan lennetään Helsingin sijaan Keski-Euroopasta. Se taas pidentää matkoja ja nostaa päästöjä. En ole vielä törmännyt ongelmattomaan lentoveromalliin, mutta seuraan kyllä keskustelua.

Miten suhtaudut työehtosopimusshoppailuun ja mitä sille pitäisi tehdä?

Työehtoshoppailu on tietenkin hyvin negatiivinen ilmiö, koska kohtuulliset työehdot turvaavat toimeentuloa parhaiten. Sen suitsiminen on vaikeaa, jos löytyy liittoja, jotka tekevät työehtosopimuksia alhaisemmilla työehdoilla kuin mitä alan yleissitova sopimus määrää. Tämä asia pitäisi huomioida ja korjata, kun esimerkiksi työsopimuslakia seuraavan kerran uudistetaan.

Kenen tehtävänä ohjata valtionyritysten toimintaa niin että turvataan työpaikat Suomessa ja mitä itse tekisit asian suhteen?

Mitä tulee valtionyhtiöihin, niin niissä pitäisi harjoittaa inhimillistä henkilöstöpolitiikkaa. Olen itsekin työskennellyt valtionyhtiössä, VR:llä, joten tiedän ettei näin aina ole. Valtio voi kuitenkin omistajana vaikuttaa siihen ainakin yhtiön hallituksen kautta ja henkilövalinnoin. Tuoreet uutiset esim. Postin toiminnasta ovat pöyristyttäviä ja siihen pitäisi jo eduskunnankin puuttua.

Mitä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi? Opiskelijat vastasivat.

Opiskelijoilta kysyttiin kysymys: Mitä sinä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi?

Vastauksia oli laidasta laitaan. Oltiin valmiita jättämään lääkärin määräämät lääkkeet ostamatta tai olemaan ainakin yksi päivä syömättä. Pikavippi koettiin toimivaksi helpotukseksi tiukkaan tilanteeseen, jos laskun lykkääminen perintään asti ei auttanut. Ääritapauksissa joku oli valmis jopa myymään seksipalveluita toimeentulon turvaamiseksi.

Vastaukset käyvät ilmi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan teettämästä kyselystä ja sen voi lukea osoitteessa HYY.Fi/Toimeentulo

Näissä vaaleissa on puhuttu ilmaston lisäksi sotesta, vanhustenhoivasta ja maahanmuutosta. Opiskelijoiden teemat ovat jääneet kuitenkin vähemmälle huomiolle.

Opiskelijat paikkaavat puutteellista toimeentuloaan työssäkäynnillä. Se on täysin hyväksyttävää ja toivottavaakin, sillä opintojen aikana hankittu työkokemus helpottaa työllistymistä valmistumisen jälkeen. Työskentely kuitenkin hidastaa valmistumista. Jopa 70 % tutkimukseen vastanneista kokee työssäkäynnin hidastavan opintojaan.

Riittävä toimeentulo nopeuttaa opintoja. Siksi opintorahan taso on nostettava vuoden 2017 alun tasolle ja siihen on tehtävä vuosittainen indeksitarkistus. Opiskelijoiden toimeentulo on huomioitu myös SDP:n yleisturvamallissa.

Mutta niistä vaaliteemoista. Nämä eivät ole opiskelijavaalit, päinvastoin: vaikka koulutuksesta on puhuttu pitkään ja hartaasti, on opiskelijoiden toimeentuloon liittyvä keskustelu ollut vaatimatonta. Olen viettänyt lukuisia tunteja vaaliteltoilla ja toreilla keskustelemassa ihmisten kanssa. Olen kysynyt monet kerrat, että mikä on tärkeää, mistä näissä vaaleissa pitäisi puhua. Yleisin vastaus kuuluu: lapset ja vanhukset. Toistaiseksi yksikään ei ole tullut keskustelemaan kanssani opiskelijoiden toimeentulosta. Ehkä olisi pitänyt, jotta teema pysyisi paremmin mielen päällä.

Keskiviikkona käynnistyi eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Ilokseni seurasin Koulutusta PRKL -kampanjan tempausta, jossa opiskelijat jonottivat sankoin joukoin ennakkoäänestyspaikoille. Eri äänestyspisteiden jonojen yhteenlaskettu mitta oli 400 metriä. Kampanja jatkuu.

Vaalitaan sivistystä ja korostetaan koulutuksen merkitystä. Sillä juuri osaamisesta syntyvät hyvinvointi, vienti, työpaikat ja verotulot. Suomalaiselle osaamiselle, tuotteille ja ratkaisuille on markkinoita myös maailmalla.

Suomen tylsin vaalipaneeli oli yhtä mieltä siitä, että SMR-reaktorit ovat oiva tapa tuottaa kaukolämpöä

Vaalipaneelit. Nuo poliittisen keskustelun ruisleipä, joita on osunut tällä viikolla kohdalle jo neljä. Tänään sain Sitran tiloissa edustaa Helsingin SDP:n ehdokkaana vasenta äärilaitaa, kun kanssani riviin asettuivat Uudenmaan ehdokkaat Tea Törmänen Liberaalipuolueesta, Tere Sammallahti Kokoomuksesta ja Piia Aallonharja Perussuomalaisista, sekä Helsingin vaalipiirin Petrus Pennanen Piraattipuolueesta ja Atte Harjanne Vihreistä.

Minä en ole näiden ihmisten kanssa samaa mieltä läheskään kaikesta. Saisimme varmasti kipakan sananvaihdon aikaiseksi esimerkiksi veropolitiikasta, työmarkkinoista, maahanmuutosta ja monesta muusta. Mutta tänään ei kukaan jurnuttanut tai haastanut. Tänään kaikki olivat omalla mukavuusalueellaan ja tylsistyttävän yhtä mieltä keskustelun aiheesta: ovatko pienet, sarjavalmisteiset ydinvoimalaitokset hyvä vaihtoehto kaukolämmön tuotantoon kaupungeissa. Ovathan ne.

Tilaisuuden kutsui koolle Suomen Ekomodernistit ry. ja sen juontajana toimi ydinvoimasta ja SMR-laitoksista paljon puhunut ja kirjoittanut Rauli Partanen. Vitsailimme etukäteen, että paneelia voisi markkinoida vaalien tylsimpänä ja yksimielisimpänä paneelina.

Päivän seminaarista poiki ainakin kaksi juttua mediaan. Tekniikan Maailma uutisoi seuraavaa:

Pienet ydinreaktorit voisivat kaukolämmön tuotannossa korvata fossiilisten polttoaineiden käytön lähes täysin. Ajatushautomo Think Atomin tekemä uuden selvityksen mukaan pelkästään sata-asteista lämpöä tuottavilla reaktoreilla kaukolämmön hinta saattaisi jopa laskea.

Tekniikan ja Talouden viesti oli vastaava:

Pienet ja minikokoiset modulaariset ydinreaktorit ovat saamassa ensimmäiset säännöksensä neljän-viiden vuoden kuluessa Suomessa.

Politiikka tuntuu toisinaan olevan yhtä tahallisen väärin ymmärtämisen taidetta. Tärkeissä asioissa on kuitenkin pakko löytää yhteisiä nimittäjiä ja yhteistyökumppaneita yli puoluerajojen. Joten tässä suositukseni: jos jostain syystä et aio äänestää demaria, äänestä Tereä, Attea, Teaa, Petrusta tai Piiaa.

Koputtelua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koputtelemaan lähdössä yhdessä Kaisa Pennyn ja tukijoukken kanssa.

Demarit kokeilevat näissä vaaleissa uutta kampanjointitapaa. Me kierrämme ovelta ovelle koputtelemassa ja juttelemassa ihmisille. Kysymme samalla, että mikä kullakin on sydämellä – mikä huolestuttaa ja mihin haluaisi muutosta.

Media nostaa vaalien alla otsikoihin yhden aiheen kerrallaan. Maahanmuutto nousee tasaisesti framille, ja vaalikoneissa siihen liittyvät kysymykset ovat vakiokauraa. Tänään maahanmuutosta ei puhuttu yhdessäkään niistä paristakymmenestä keskustelusta, jotka kävin ihmisten ovilla. Sen sijaan nuorten syrjäytyminen huoletti, ja vihapuhe. Lapset ja vanhukset ja sote. Laittakaa ne kuntoon, meiltä toivottiin.

Haluamme tavoittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät yleensä osallistu poliittisiin tilaisuuksiin. Huomenna pidetään jälleen Hakaniemen markkinat, jossa tänään ylijääneet ruusut jaetaan loppuun. Uskallan silti väittää, että kukaan tänään tapaamistani ihmisistä ei Hakaniemeen huomenna saavu. Siksi ovien koputtelu on tärkeää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ämpärillinen ruusuja.

Jos hipit puhuisivat ay-jäärät puolelleen, maailmalla olisi enemmän toivoa

Viikonloppuna Klaukkalaan kokoontuu joukko huolestunutta ympäristöväkeä. Kokoontumisen tavoitteena on pohtia yhdessä vaalivaikuttamista – toisin sanoen sitä, miten tänä keväänä käytävät eduskuntavaalit saadaan käännettyä ilmastovaaleiksi.

Tuskin mikään muu asia voi olla tärkeämpi kuin ihmiskunnan tulevaisuus, ja siitä ilmastonmuutoksessa juuri on kyse. Silti epäilen, että yksin tämä porukka ei tavoitteessa onnistuu. Se luultavasti saarnaa saman mielisten kuorolle, eikä se saarna välttämättä kiinnosta niitä, jotka vaalipaneeleissa, turuilla ja toreilla asettavat näiden vaalien agendan.

En tiedä, moniko suomalainen kuuluu tai tukee ympäristöjärjestöjä. Uskallan kuitenkin arvioida, että paljon useampi kuuluu ammattiliittoon. Eri liittoihin kuuluvia palkansaajia on yli kaksi miljoonaa. Ammattiliitot ovatkin kirkkaasti Suomen suurin kansalaisjärjestö.

Ammattiyhdistysliikkeellä on valtaa, jonka sille antavat me tavalliset, työssäkäyvät ihmiset. Ympäristöjärjestöt ovat mielipidevaikuttajia, joilla niilläkin on kyky saada ihmiset liikekannalle. Jos nämä kaksi löisivät kättä päälle ja päättäisivät kääntää päästöjen suunnan kohti nollaa, ne varmasti pystyisivät siihen. Miksi ne eivät sitten tee niin?

Siksi, että järjestöjen tavoitteet ovat osin ristiriidassa. Ympäristöliikkeeseen olennaisesti liittyvä degrowth- eli kohtuusliike vastustaa talouskasvuajattelua. Tilastot osoittavat, että päästöt ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä, mikä johtuu fossiilisten polttoaineiden kasvavasta käytöstä.

Palkansaajaliikkeen tavoitteena on pitää huolta työntekijöiden ansioista ja hyvinvoinnin tasapuolisesta jakautumisesta. Se vaatii talouden kasvua, sillä muuten kyseessä olisi nollasummapeli.

Degrowth-liikkeen vaatimukset johtavat samaan lopputulokseen kuin tiukka talouskuripolitiikka. Se vaatii kulutuksen pienentämistä, mikä voidaan varmistaa vain tulojen pienenemisellä. Tämä taas saavutetaan varmimmin leikkaamalla julkisia menoja ja palkkoja.

Ongelma on vain se, että talouskuripolitiikka lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta ja pahoinvointia. Varallisuus jakautuu sen myötä entistä epätasa-arvoisemmin – köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat entisestään. Niissä maissa, joissa on vahva ay-liike, on myös kaikkein pienimmät tuloerot ja tasa-arvoisin yhteiskunta. Niissä maissa, joissa kansa voi hyvin, on valtiolla ja keskiluokalla aikaa ja energiaa kantaa huolta ympäristöstä ja ilmastosta.

Kaikkein tärkeimpiä asioita voi olla vain yksi. Jos on pakko valita, niin väitän, että ympäristöjärjestöt arvottavat ympäristön ykköseksi. Palkansaajaliikkeen ykkösasia on ihminen. Tässä piilee koko homman suurin ongelma.

Jos hipit sitoutuisivat työpaikkojen ja toimeentulon puolustamiseen, ja lakkaisivat demonisoimasta teollisuutta (jonka tuotteita ilman kukaan meistä ei voi elää), yhteinen sävel voisi löytyä. Jos ay-jäärät saisivat ilmastoherätyksen, he voisivat tuoda joukkovoimansa yhteiseen pöytään.

Mutta jos Klaukkalassa todetaan, että ainoa tapa hoitaa homma on muuttaa maakuoppaan ja ajaa teollisuus Kiinaan, voidaan ilmastovaaleista puhuminen lopettaa heti maanantaina.

Arvon ympäristöväki, minulla on teille ehdotus. Perustakaa Klaukkalaan uusi popoup-työpaja. Asettakaa työpajan tavoitteeksi yksi teema: ”Näin hurmaan työpaikan pääluottamusmiehen asiani tueksi”.

Sillä jos voitatte luottamusmiehet puolellenne, maailma on teidän.