Vapaa täynnä mielekästä työtä

Vaalivapaa on kaukana vapaasta, tämä on nimittäin täyspäivätyötä. Päivärytmi on asettunut kohdalleen ja menee jotenkin näin: aamuvuoro alkaa seiskan jälkeen jossain työmatkaliikenteen solmukohdalla mainoksia jaellen. Sen jälkeen joko piipahdus Narinkkatorille, salille tai johonkin tilaisuuteen tai tapaamiseen. Käynti kotona, lounas ja hetki lepoa. Iltapäivästä uus flaikutusvuoro vaaliauton mukana tai oman tukitiimin kanssa. Illalla kirjalliset työt ja seuraavan päivän suunnittelu. Seuraavana päivänä sama homma alusta.

Ennen kuin päätin lähteä politiikkaan, olin varma siitä, että en ikinä koskaan aio seistä minkään S-Marketin tuulikaapissa mainoksia jakamassa. Tästä lupauksesta olen pitänyt kiinni kiitettävästi: S-Marketit tai mitkään muutkaan kaupat eivät päästä ehdokkaita kampanjoimaan sisätiloihin, tuskin edes ovien eteen. Pihalla tätä hommaa tehdään ja tarkasti kaupungin omistaman katualueen puolella.

Aina ei ole auvoista. Tänään aamulla aloitettiin Hakaniemestä. Roska-auto oli ajaa päälleni, kun se parkkeerasi metroaseman eteen, missä jaoin flaikkuja työmatkalaisia. Hetki sen jälkeen vartija tuli toivottamaan hyvää matkaa kauemmas autiolle Hakaniemen torille. Iltapäivällä sain käydä ei-niin-rakentavan keskustelun siitä, onko Risto Isomäen fiktiokirjat todellisuudessa fiktiota vai eivät.

Sitten on niitä päiviä, jolloin aurinko paistaa, flaikkua menee solkenaan, ja ihmiset jäävät juttelemaan järkeviä. On niitä päiviä, kun joku tuiki tuntematon tulee kertomaan äänestäneensä mua. Ja se yksi tyyppi, joka ei ensin meinannut äänestää ollenkaan ja lyhyen juttelun jälkeen lupasi äänestää sittenkin. Lupasi antaa sen viimeisen, ratkaisevan äänen, jonka voimin pääsen läpi.

Mun työkaverit on vaihtuneet kertaheitolla uusiin. Mun sosiaaliset kontaktit on tätä nykyä oman tukiryhmän tyypit, toiset ehdokkaat, niiden tukiryhmäläiset ja kaikki ne puolueen työntekijät ja talkoolaiset, jotka saavat tämän sirkuksen pyörimään ympäri viikon, päivästä toiseen.

Sunnuntai-iltana on sitten totuuden hetki ja nähdään, miten työ on kannattanut. Jokaista ehdokasta vaivaa varmasti ainainen riittämättömyyden tunne. Aina on olo, että pitäisi ehkä tehdä vielä vähän enemmän. Aina on sellainen olo, että kannatti mennä, jos saa yhdenkin järkevän keskustelun äänestäjien kanssa aikaiseksi.

Vanhukset, feminismi ja valtion omistaja-ohjaus – kysymyksiä ja vastauksia

Tähän tekstiin olen koonnut minulta viimeaikoina somen kautta kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksiani niihin. Kysymykset ovat hyvin linjassa myös niiden keskusteluiden kanssa, joita olen käynyt monien ihmisten kanssa vaalimökeillä ja toreilla.

Haluaisitko kysyä kantaani johonkin itsellesi tärkeään asiaan? Voit lähettää kysymyksen sähköpostilla osoitteeseen info@tiinarytky.com.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä ja jatkuu tiistaihin 9.4. saakka. Helsingin ennakkoäänestyspaikat voit tarkistaa täältä: https://tulospalvelu.vaalit.fi/EKV-2019/fi/kupaik_091.html.Minua voit äänestää numerolla 238.

Mitä ajattelet maahanmuuttajista?

Mun mielestäni Suomi on parhaimmillaan, kun se on kansainvälinen. Suhtaudun maahanmuuttoon lähtökohtaisesti positiivisesti. Totta kai siinäkin pitää olla järki mukana, esimerkiksi Ruotsin virheistä pitää ottaa oppia, jotta meille ei muodostu samanlaisia kaupunginosia kuin Tukholman Rinkebyt ja vastaavat. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat korostuvat tietysti täällä pääkaupunkiseudulla, minne suurin kasvu ja maahanmuutto kohdistuu. Mutta noin periaatteessa jokainen, joka haluaa tulla tänne töihin ja rakentaa tätä maata on tervetullut.

Vanhusten asemasta Suomessa tällä hetkellä?

Suoraan sanoen en tiedä olisiko koko aiheesta noussut näin suurta haloota, jos vaalit eivät olisi lähellä. Onhan vanhusten huonosta kohtelusta puhuttu jo pitkään, mutta nyt se on tullut paljon näkyvämmäksi. Tottakai olen huolestunut siitä, miten ihmisiä täällä kohdellaan ja haluan, että tilanteeseen saadaan mahdollisimman pian parannusta aikaan. Onhan siihen keinot olemassa.

Vähemmistön edustajista Suomessa esim. homoseksuaaaleista?

Ihmiset ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa syrjiä esim. seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin ei siihen pidä kenenkään ulkopuolisen puuttua millään tavalla. 


Miten erotut eduskunnassa?

En ainakaan kohujulkisuudella. Toivottavasti tulen tunnetuksi rakentavana työkaverina ja viisaana lainsäätäjänä.

Puhut kampanjassasi ilmastonmuutoksesta, mutta et ole ilmoittautunut Hiilivapaa Suomi -kampanjan Ilmastokiltiksi ehdokkaaksi. Miksi et?

En tosiaan ole allekirjoittanut tuota Ilmastokiltti-kampanjaa. Se johtuu siitä, että nuo kampanjan keinot ovat osittain sellaisia, joista olen kovin eri mieltä. Esimerkiksi kivihiilen käyttökielto jo vuonna 2025 johtaisi siihen, että Helsingin kaukolämmön tuotanto loppuisi kuin seinään. Se ei mielestäni ole oikea keino hoitaa tätä ongelmaa, vaan ilmastopolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Nythän kivihiilen energiakäyttö päättyy vuonna 2029, ja se antaa energiayhtiöille aikaa sopeutua muutokseen.

SDP on sitoutunut lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Jos tulen valituksi, haluan kaikin mahdollisin keinoin edistää tämän tavoitteen toteutumista.

Oletko feministi ja miksi kyllä/ei.

Kysymys on helppo. Minulle on tärkeää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joten olen feministi.

Mitä mieltä olet lentoverosta, oletko puolesta vai vastaan?

Lentäminen kuormittaa ilmastoa todella paljon, ja asialle pitää tehdä jotain ja pian. Ensisijaisesti pyrkisin laittamaan lentokerosiinin verolle, toisekseen kiristäisi EU-tason päästökauppaa. Jos me laitetaan kansallisia veroja lentoliikenteelle, se voi johtaa esimerkiksi siihen, että Aasiaan lennetään Helsingin sijaan Keski-Euroopasta. Se taas pidentää matkoja ja nostaa päästöjä. En ole vielä törmännyt ongelmattomaan lentoveromalliin, mutta seuraan kyllä keskustelua.

Miten suhtaudut työehtosopimusshoppailuun ja mitä sille pitäisi tehdä?

Työehtoshoppailu on tietenkin hyvin negatiivinen ilmiö, koska kohtuulliset työehdot turvaavat toimeentuloa parhaiten. Sen suitsiminen on vaikeaa, jos löytyy liittoja, jotka tekevät työehtosopimuksia alhaisemmilla työehdoilla kuin mitä alan yleissitova sopimus määrää. Tämä asia pitäisi huomioida ja korjata, kun esimerkiksi työsopimuslakia seuraavan kerran uudistetaan.

Kenen tehtävänä ohjata valtionyritysten toimintaa niin että turvataan työpaikat Suomessa ja mitä itse tekisit asian suhteen?

Mitä tulee valtionyhtiöihin, niin niissä pitäisi harjoittaa inhimillistä henkilöstöpolitiikkaa. Olen itsekin työskennellyt valtionyhtiössä, VR:llä, joten tiedän ettei näin aina ole. Valtio voi kuitenkin omistajana vaikuttaa siihen ainakin yhtiön hallituksen kautta ja henkilövalinnoin. Tuoreet uutiset esim. Postin toiminnasta ovat pöyristyttäviä ja siihen pitäisi jo eduskunnankin puuttua.

Mitä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi? Opiskelijat vastasivat.

Opiskelijoilta kysyttiin kysymys: Mitä sinä olisit valmis tekemään toimeentulosi vuoksi?

Vastauksia oli laidasta laitaan. Oltiin valmiita jättämään lääkärin määräämät lääkkeet ostamatta tai olemaan ainakin yksi päivä syömättä. Pikavippi koettiin toimivaksi helpotukseksi tiukkaan tilanteeseen, jos laskun lykkääminen perintään asti ei auttanut. Ääritapauksissa joku oli valmis jopa myymään seksipalveluita toimeentulon turvaamiseksi.

Vastaukset käyvät ilmi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan teettämästä kyselystä ja sen voi lukea osoitteessa HYY.Fi/Toimeentulo

Näissä vaaleissa on puhuttu ilmaston lisäksi sotesta, vanhustenhoivasta ja maahanmuutosta. Opiskelijoiden teemat ovat jääneet kuitenkin vähemmälle huomiolle.

Opiskelijat paikkaavat puutteellista toimeentuloaan työssäkäynnillä. Se on täysin hyväksyttävää ja toivottavaakin, sillä opintojen aikana hankittu työkokemus helpottaa työllistymistä valmistumisen jälkeen. Työskentely kuitenkin hidastaa valmistumista. Jopa 70 % tutkimukseen vastanneista kokee työssäkäynnin hidastavan opintojaan.

Riittävä toimeentulo nopeuttaa opintoja. Siksi opintorahan taso on nostettava vuoden 2017 alun tasolle ja siihen on tehtävä vuosittainen indeksitarkistus. Opiskelijoiden toimeentulo on huomioitu myös SDP:n yleisturvamallissa.

Mutta niistä vaaliteemoista. Nämä eivät ole opiskelijavaalit, päinvastoin: vaikka koulutuksesta on puhuttu pitkään ja hartaasti, on opiskelijoiden toimeentuloon liittyvä keskustelu ollut vaatimatonta. Olen viettänyt lukuisia tunteja vaaliteltoilla ja toreilla keskustelemassa ihmisten kanssa. Olen kysynyt monet kerrat, että mikä on tärkeää, mistä näissä vaaleissa pitäisi puhua. Yleisin vastaus kuuluu: lapset ja vanhukset. Toistaiseksi yksikään ei ole tullut keskustelemaan kanssani opiskelijoiden toimeentulosta. Ehkä olisi pitänyt, jotta teema pysyisi paremmin mielen päällä.

Keskiviikkona käynnistyi eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Ilokseni seurasin Koulutusta PRKL -kampanjan tempausta, jossa opiskelijat jonottivat sankoin joukoin ennakkoäänestyspaikoille. Eri äänestyspisteiden jonojen yhteenlaskettu mitta oli 400 metriä. Kampanja jatkuu.

Vaalitaan sivistystä ja korostetaan koulutuksen merkitystä. Sillä juuri osaamisesta syntyvät hyvinvointi, vienti, työpaikat ja verotulot. Suomalaiselle osaamiselle, tuotteille ja ratkaisuille on markkinoita myös maailmalla.

Suomen tylsin vaalipaneeli oli yhtä mieltä siitä, että SMR-reaktorit ovat oiva tapa tuottaa kaukolämpöä

Vaalipaneelit. Nuo poliittisen keskustelun ruisleipä, joita on osunut tällä viikolla kohdalle jo neljä. Tänään sain Sitran tiloissa edustaa Helsingin SDP:n ehdokkaana vasenta äärilaitaa, kun kanssani riviin asettuivat Uudenmaan ehdokkaat Tea Törmänen Liberaalipuolueesta, Tere Sammallahti Kokoomuksesta ja Piia Aallonharja Perussuomalaisista, sekä Helsingin vaalipiirin Petrus Pennanen Piraattipuolueesta ja Atte Harjanne Vihreistä.

Minä en ole näiden ihmisten kanssa samaa mieltä läheskään kaikesta. Saisimme varmasti kipakan sananvaihdon aikaiseksi esimerkiksi veropolitiikasta, työmarkkinoista, maahanmuutosta ja monesta muusta. Mutta tänään ei kukaan jurnuttanut tai haastanut. Tänään kaikki olivat omalla mukavuusalueellaan ja tylsistyttävän yhtä mieltä keskustelun aiheesta: ovatko pienet, sarjavalmisteiset ydinvoimalaitokset hyvä vaihtoehto kaukolämmön tuotantoon kaupungeissa. Ovathan ne.

Tilaisuuden kutsui koolle Suomen Ekomodernistit ry. ja sen juontajana toimi ydinvoimasta ja SMR-laitoksista paljon puhunut ja kirjoittanut Rauli Partanen. Vitsailimme etukäteen, että paneelia voisi markkinoida vaalien tylsimpänä ja yksimielisimpänä paneelina.

Päivän seminaarista poiki ainakin kaksi juttua mediaan. Tekniikan Maailma uutisoi seuraavaa:

Pienet ydinreaktorit voisivat kaukolämmön tuotannossa korvata fossiilisten polttoaineiden käytön lähes täysin. Ajatushautomo Think Atomin tekemä uuden selvityksen mukaan pelkästään sata-asteista lämpöä tuottavilla reaktoreilla kaukolämmön hinta saattaisi jopa laskea.

Tekniikan ja Talouden viesti oli vastaava:

Pienet ja minikokoiset modulaariset ydinreaktorit ovat saamassa ensimmäiset säännöksensä neljän-viiden vuoden kuluessa Suomessa.

Politiikka tuntuu toisinaan olevan yhtä tahallisen väärin ymmärtämisen taidetta. Tärkeissä asioissa on kuitenkin pakko löytää yhteisiä nimittäjiä ja yhteistyökumppaneita yli puoluerajojen. Joten tässä suositukseni: jos jostain syystä et aio äänestää demaria, äänestä Tereä, Attea, Teaa, Petrusta tai Piiaa.

Koputtelua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koputtelemaan lähdössä yhdessä Kaisa Pennyn ja tukijoukken kanssa.

Demarit kokeilevat näissä vaaleissa uutta kampanjointitapaa. Me kierrämme ovelta ovelle koputtelemassa ja juttelemassa ihmisille. Kysymme samalla, että mikä kullakin on sydämellä – mikä huolestuttaa ja mihin haluaisi muutosta.

Media nostaa vaalien alla otsikoihin yhden aiheen kerrallaan. Maahanmuutto nousee tasaisesti framille, ja vaalikoneissa siihen liittyvät kysymykset ovat vakiokauraa. Tänään maahanmuutosta ei puhuttu yhdessäkään niistä paristakymmenestä keskustelusta, jotka kävin ihmisten ovilla. Sen sijaan nuorten syrjäytyminen huoletti, ja vihapuhe. Lapset ja vanhukset ja sote. Laittakaa ne kuntoon, meiltä toivottiin.

Haluamme tavoittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät yleensä osallistu poliittisiin tilaisuuksiin. Huomenna pidetään jälleen Hakaniemen markkinat, jossa tänään ylijääneet ruusut jaetaan loppuun. Uskallan silti väittää, että kukaan tänään tapaamistani ihmisistä ei Hakaniemeen huomenna saavu. Siksi ovien koputtelu on tärkeää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ämpärillinen ruusuja.

Jos hipit puhuisivat ay-jäärät puolelleen, maailmalla olisi enemmän toivoa

Viikonloppuna Klaukkalaan kokoontuu joukko huolestunutta ympäristöväkeä. Kokoontumisen tavoitteena on pohtia yhdessä vaalivaikuttamista – toisin sanoen sitä, miten tänä keväänä käytävät eduskuntavaalit saadaan käännettyä ilmastovaaleiksi.

Tuskin mikään muu asia voi olla tärkeämpi kuin ihmiskunnan tulevaisuus, ja siitä ilmastonmuutoksessa juuri on kyse. Silti epäilen, että yksin tämä porukka ei tavoitteessa onnistuu. Se luultavasti saarnaa saman mielisten kuorolle, eikä se saarna välttämättä kiinnosta niitä, jotka vaalipaneeleissa, turuilla ja toreilla asettavat näiden vaalien agendan.

En tiedä, moniko suomalainen kuuluu tai tukee ympäristöjärjestöjä. Uskallan kuitenkin arvioida, että paljon useampi kuuluu ammattiliittoon. Eri liittoihin kuuluvia palkansaajia on yli kaksi miljoonaa. Ammattiliitot ovatkin kirkkaasti Suomen suurin kansalaisjärjestö.

Ammattiyhdistysliikkeellä on valtaa, jonka sille antavat me tavalliset, työssäkäyvät ihmiset. Ympäristöjärjestöt ovat mielipidevaikuttajia, joilla niilläkin on kyky saada ihmiset liikekannalle. Jos nämä kaksi löisivät kättä päälle ja päättäisivät kääntää päästöjen suunnan kohti nollaa, ne varmasti pystyisivät siihen. Miksi ne eivät sitten tee niin?

Siksi, että järjestöjen tavoitteet ovat osin ristiriidassa. Ympäristöliikkeeseen olennaisesti liittyvä degrowth- eli kohtuusliike vastustaa talouskasvuajattelua. Tilastot osoittavat, että päästöt ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä, mikä johtuu fossiilisten polttoaineiden kasvavasta käytöstä.

Palkansaajaliikkeen tavoitteena on pitää huolta työntekijöiden ansioista ja hyvinvoinnin tasapuolisesta jakautumisesta. Se vaatii talouden kasvua, sillä muuten kyseessä olisi nollasummapeli.

Degrowth-liikkeen vaatimukset johtavat samaan lopputulokseen kuin tiukka talouskuripolitiikka. Se vaatii kulutuksen pienentämistä, mikä voidaan varmistaa vain tulojen pienenemisellä. Tämä taas saavutetaan varmimmin leikkaamalla julkisia menoja ja palkkoja.

Ongelma on vain se, että talouskuripolitiikka lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta ja pahoinvointia. Varallisuus jakautuu sen myötä entistä epätasa-arvoisemmin – köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat entisestään. Niissä maissa, joissa on vahva ay-liike, on myös kaikkein pienimmät tuloerot ja tasa-arvoisin yhteiskunta. Niissä maissa, joissa kansa voi hyvin, on valtiolla ja keskiluokalla aikaa ja energiaa kantaa huolta ympäristöstä ja ilmastosta.

Kaikkein tärkeimpiä asioita voi olla vain yksi. Jos on pakko valita, niin väitän, että ympäristöjärjestöt arvottavat ympäristön ykköseksi. Palkansaajaliikkeen ykkösasia on ihminen. Tässä piilee koko homman suurin ongelma.

Jos hipit sitoutuisivat työpaikkojen ja toimeentulon puolustamiseen, ja lakkaisivat demonisoimasta teollisuutta (jonka tuotteita ilman kukaan meistä ei voi elää), yhteinen sävel voisi löytyä. Jos ay-jäärät saisivat ilmastoherätyksen, he voisivat tuoda joukkovoimansa yhteiseen pöytään.

Mutta jos Klaukkalassa todetaan, että ainoa tapa hoitaa homma on muuttaa maakuoppaan ja ajaa teollisuus Kiinaan, voidaan ilmastovaaleista puhuminen lopettaa heti maanantaina.

Arvon ympäristöväki, minulla on teille ehdotus. Perustakaa Klaukkalaan uusi popoup-työpaja. Asettakaa työpajan tavoitteeksi yksi teema: ”Näin hurmaan työpaikan pääluottamusmiehen asiani tueksi”.

Sillä jos voitatte luottamusmiehet puolellenne, maailma on teidän.

Nämä ovat ilmastovaalit

Eduskuntavaalit ovat tulossa. Sen huomaa viimeistään nyt, kun ehdokkaat käynnistelevät kampanjoitaan ja puolueet omiaan näiden tueksi. Oma puolueeni SDP avaa vaalikevään viikonloppuna täällä Helsingissä.

Demarit ovat tehneet kuukausien ajan ohjelmatyötä satojen ihmisten voimin. Viimein viikko sitten julkaistiin puolueen uunituore ilmasto-ohjelma. Ohjelmassa hahmotellaan tulevien vuosikymmenten tiekarttaa kohti hiilineutraalia Suomea.

Vastaanotto ei varmasti ollut sitä, mitä odotettiin. Tahallisella väärinymmärryksellä nyherrettiin klikkiotsikoita tulevan vaalikauden polttomoottorikiellosta. Ohjelmassa puhutaan kuitenkin polttomoottorien kieltämisen aikatauluista, ei vielä kiellosta. Vaikka tässäkin asiassa demarit ovat historian oikealla puolella: liikenteen päästöt on pakko saada laskuun. Mitä aiemmin, sen parempi. Moni suuri autovalmistaja (VW etunenässä) on ilmoittanut lopettavansa polttomoottorien tuotekehityksen vuonna 2025.

Mikään puoluekirja ei pelasta ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Siksi on tärkeää pystyä yhdistelemään ja sovittelemaan erilaisia näkökulmia parhaan ratkaisun saavuttamiseksi. Ongelma lieneekin siinä, että ilmastokysymyksessä puolueista yksi ja toinen on linnoittautunut yksipuolisen näkemyksen taakse.

Keskusta puhuu metsänomistajien äänellä ja esittää ratkaisuksi siirtymistä aikakauteen, jossa kaikki perustuu puuhun. Kokoomus vaikuttaa julistautuneen autoveroalennusten sanansaattajaksi. Vihreät jatkavat loogista linjaansa, jossa maailman puhtaimpiin kuuluva teollisuus työpaikkoineen häädetään Suomesta Kiinaan.

Kokonaisvaltainen ongelma vaati kokonaisvaltaiset ratkaisut. Energia, teollisuus, liikenne, maatalous, hiilinielut sekä kulutus ja energiaköyhyyden torjunta. Kaikki suuria kokonaisuuksia, johon on löydyttävä ratkaisut yhdessä.

Kukaan vastuullinen poliitikko ei voi sanoa, etteikö Suomen, tai jonkin muun maan ratkaisuilla ole merkitystä. Suomi on ennenkin näyttänyt maailmalle esimerkkiä monessa asiassa. Niin on tehtävä myös tämän valtavan ongelman edessä. 

Nämä ovat ilmastovaalit. SDP:llä on rohkeutta ottaa johtajuutta ja haastaa muut puolueet mukaan. Viimeistään nyt on aika etsiä yhteisiä poliittisia ratkaisuja vähättelyn sijaan.

Joulukortteja lähetettäväksi ystäville

Joulumarkkinat ovat vallanneet kaupungin, ja se on ihanaa. Kävimme tänään jakamassa ystäväni suunnittelemia joulukortteja ihmisille toreilla ja kaduilla. Kortin kääntöpuoli on tarkoituksella tyhjä, jotta sillä voi lähettää ystävälle joulutervehdyksen.

Poikkeuksena on vain pieni printti kortin keskijanalla, jossa hyvän joulun toivotuksen lisäksi muistutetaan tulevista vaaleista ja ohjataan tälle samaiselle verkkosivustolle. Kortit menivät kuin kuumille kiville, ja urakkaa jatketaan ensi viikonloppuna.

Joulun lisäksi vaalien tulon voi aistia Hakaniemen markkinoilla, jotka järjestetään jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Väkeä oli puolueiden telttakujalla välillä jopa tungokseen asti. Ilmassa tuoksuivat kahvi, vohvelit ja vaalilupaukset.

Ihmisiä puhuttivat asiat laidasta laitaan. Oli puhetta robottiverosta ja kerjäämiskiellosta (en kannata kumpaakaan). Keliakiatukea kaivattiin takaisin (ymmärrän tuskan, mutta katsotaan tuo sote nyt ensin) ja sähkön siirtomaksut koettiin kohtuuttomiksi (niin ovat ja siihen poliitikot ovat monelta osin syypäitä). Lomarahaleikkaukset saivat erään naisen tuohduksiin (vääryys, joka on korjattava ja pian).

Illlalla oli tukiryhmän kokous, ja päätimme pitää kampanjastartin 18.1. Helsingin keskustassa. Lisää tietoa tapahtumasta vielä lähempänä, mutta merkitse päivä kalenteriisi jo nyt. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!

 

“Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” ja muut kootut kliseet – tätä se oikeasti tarkoittaa

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tarvita enää yhtään muotisanaa, vaan tutkitusti tehokkaita, konkreettisia toimenpiteitä. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessa sitä, että teemme kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi ovat jo tehneet.

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on julkaissut hälyttävän raportin, jonka mukaan nykyiset päästöjen vähennystoimet johtavat jopa kolmen asteen lämpenemiseen. Tiedeyhteisön mukaan 1,5 astetta on kriittinen raja, jonka yli lämpötila ei saisi nousta. Raportin mukaan lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on mahdollista, mutta hyvin vaikeaa.

Ennakoin, että kuulemme lähipäivinä uljaita julistuksia, kuinka ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa on nostettava. Tarvitaan ennakkoluulottomia ja rohkeita energiapoliittisia toimia.

Höpö höpö. Ei meidän tarvitse keksiä mitään uutta tai rohkeaa. Avataan vain tilastot ja tutkitaan, mikä toimii. Toistetaan samaa niin kauan, että tavoite on saavutettu. Vastaus löytyy niistä maista, jotka ovat vähiten riippuvaisia fossiilisista jo nyt.

Alla on listattu OECD-maita ja niiden käyttämiä energianlähteitä. Mitä korkeammalla listassa maa on, sitä enemmän se käyttää fossiilisia polttoaineita. Pohjalla olevat maat ovat niistä vähiten riippuvaisia. Palkintosijoilla ovat maat kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi.

Ruotsissa fossiilisten osuus on enää noin 30 prosenttia. Suomessa fossiilisten ja turpeen osuus on 45 prosenttia. Meillä on 25 vuotta aikaa leikata osuus nollaan. Se ei onnistu kosmeettisilla tempuilla, kuten muovipillen tai pussien kieltämisellä. Sähköntuotannon osalta tavoitteeseen päästään samalla tavalla kuin tähänkin asti – rakentamalla uutta ydinvoimaa ja uusiutuvan energian tuotantoa.

breakdown of TPES in IEA member countries 2014

Breakdown of TPES in IEA member countries, 2014. Source:Energy Policies of IEA Countries 2016 Review

Keskeisessä roolissa on liikenteen öljyn käytön vähentäminen ja päästötön lämmitys varsinkin kaukolämmön osalta. Pienemmissä kaupungeissa kaukolämpö voidaan tuottaa kestävästi kotimaisella metsäenergialla. Suuremmissa kaupungeissa tämä ei ole mittakaavan vuoksi mahdollista. Siksi tarvitsemme lämmöntuotantoon muita ratkaisuja kuten pienydinvoimaloita, synteettistä kaasua ja geotermistä lämpöä.

Liikenteen osalta meidän on siirryttävä kokonaan vähäpäästöisiin ratkaisuihin (biokaasu, biopolttoaineet ja sähköautot) 25 vuoden aikana. Autokannan uusiutuminen nykytahdilla vie 20 vuotta. Toisin sanoen, jos olemme tosissamme 1,5 asteen tavoitteen suhteen uusien, fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen myymisen tulisi loppua jo 2020-luvun aikana. Muutos on valtava.

Kaikki tämä on mahdollista tehdä, jos niin päätämme. Toivon todella, että tulevista eduskuntavaaleista tulee ilmastovaalit ja kukin puolue ja ehdokas joutuu miettimään, miten Suomi on ratkaisemassa aikamme suurinta ongelmaa.

Jos vielä tämän kaiken jälkeen toteat, että Suomen päästöillä ei olisi merkitystä globaalissa kuvassa, olet väärässä. Kukaan ei väitä, että Suomen päästöt olisivat ratkaisevia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Jokaisen on kuitenkin hoidettava oma tonttinsa. Ja Suomi voi tehdä paljon enemmän.

Jos me voimme Suomessa näyttää, miltä päästöttömästi toimiva hyvinvointivaltio näyttää, meidän kädenjälkemme voi olla paljon kokoamme suurempi.

Me voimme luoda toivoa koko maailmalle.

Kesän kuumin klikkiotsikko ei viilene talvellakaan

Hiki valuu naamalle ja kastelee koko selän. Kuumuus turvottaa pään ajattelukelvottomaksi. Järvivedet ovat niin lämpimiä, että viileää pohjavirtausta saa etsiä. Itämeri on vihreä leväsoppa. Siinä tiivistettynä Suomen kesä 2018.

Ilmalämpöpumppujen asentajat ovat myyneet koko kesän eioota. Olen usein miettinyt, että miksi niin harvassa suomalaisessa kodissa on viileyttä tuova ilmastointilaite – luotammeko edelleen, että suomalainen hellekesä on niin harvinainen ilmiö, että kaikki sinapin ja grillimakkaran ylittävä varautuminen olisi liioittelua.

Tämän vuoden kesä oli kuitenkin jotain muuta. Helleputki hätyytteli ennätyslukemia koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se sai median hetkeksi pursuamaan huolestuttavaa ilmastonmuutosuutisointia, joka tosin sai väistyä pian viihdeuutisoinnin ja päivän politiikan tieltä.

Kuuma ilma sulattaa jäätiköitä kiihtyvällä tahdilla, ja saa Siperian ikiroudan sitoman metaanin vapautumaan ilmakehään. Metaani on kahdeksan kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Euroopassa voidaan tulevaisuudessa hyvinkin varautua 50 asteen kesähelteisiin. Toisaalta talvet voivat muuttua Pohjois-Euroopassa hyytäviksi, mikäli Golf-virta heikkenee sulavien jäätiköiden vaikutuksesta.

Maailmalla ei kuitenkaan tunnu olevan mikään kiire muuttaa kehityksen suuntaa. Maailman energiankulutus kasvoi jälleen viime vuonna. Erityisesti maakaasun ja uusiutuvien energianlähteiden tuotanto kasvoi. Myös kivihiilen kulutus kasvoi ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja hiilipäästöjen arvioidaan kasvaneen kolmen tasaisen vuoden jälkeen.

Vaikka kuinka paljon jaksetaan hypettää uusiutuvien avulla ihan pian tapahtuvaa energiamurrosta, niin tosiasia on, että energian kulutus kasvaa tasaisesti maailman talouden kasvun kanssa ja edelleen noin 80 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Energian varastointiin ei ole olemassa suuren mittakaavan akkuteknologiaa, eikä aina tuule eikä paista. Tämä saatiin kokea kesäkuussa Isossa-Britanniassa, jossa tuulimyllyt pysähtyivät viikoiksi tyvenessä.


Harvassa ovat ne valtion päämiehet, jotka omin neuvoin ottaisivat johtajuuden ilmastonsuojelussa. Kanadan liberaalina ja vihertävänä pidetty pääministeri Justin Trudeau antoi tästä erinomaisen esimerkin puheessaan, jonka hän piti energia-alan konferenssissa Texasissa vuoden 2017 maaliskuussa. Business Insiderin mukaan Trudeau totesi, että yksikään valtio, joka löytää maaperästään 173 miljardia barrelia öljyä, ei jättäisi sitä käyttämättä. Kanadasta on jokin aika sitten löydetty suuri öljyhiekkaesiintymä, jonka maa aikoo hyödyntää huolimatta lupauksistaan taistella ilmastonmuutosta vastaan. Jos ilmastonmuutos aiotaan oikeasti pysäyttää, pitäisi tuo esiintymä kuitenkin jättää niille sijoilleen.

Arvostelua on saanut osakseen myös Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama, joka ei sementoinut kautensa päätteeksi maansa ilmastotoimia, vaikka olisi siihen pystynyt. Nykyinen hallinto pyyhkii edeltäjänsä ilmastopäätöksillä pöytää, koska se voi. Näkyvin ele oli USAn vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta vuonna 2017 ja sitä edeltänyt sensuuri Yhdysvaltain ympäristöministeriön verkkosivuille, joilta pyyhittiin pois sana ”ilmastonmuutos”.

Mitä voi sitten tehdä? Paljonkin. Yhdysvallat on oikeudenkäyntien luvattu maa, jossa on vireillä ilmastonmuutokseen liittyvä haaste Trumpin hallintoa vastaan. Hankkeen taustalla on kuuluisa, viime syksynä Suomessa vieraillut ilmastotutkija James Hansen, jonka lapsenlapsi on yksi haasteen jättäneistä nuorista.

Tilasin kesän kuumimpina päivinä syyslukemiseksi Hansenin kirjan ”Storms of my grandchildren – The truth about the coming climate catastrophe and our last chance to save humanity”. Kirjan voit tilata omaksesi esim. täältä. Pyrin myös referoimaan kirjan pääkohdat blogissani.

Tässä jo esimakua, Hansenin pahin mahdollinen uhkakuva on nimittäin seuraava: olisi mahdollista aiheuttaa maapallolla niin sanottu karkaava kasvihuoneilmiö, jossa ihmisen aiheuttama nopea lämpeneminen käynnistäisi erilaisia itseään ruokkivia mekanismeja, joiden seurauksena planeetta lämpenisi suorastaan helvetilliseksi pätsiksi. Jopa niin, että maapallo muuttuisi ennen pitkää Venuksen kaltaiseksi, kun meret haihtuisivat ilmakehään.

Syksy mittaan kampanjani käynnistyy toden teolla. Aion keskittyä puhumaan energiasta ja liikenteestä ja niiden päästöistä. Ymmärrän toki, että niillä harvoin juhlitaan otsikoissa, mutta on silti pakko yrittää. Syksy tuo mukanaan myös lisää ymmärrystä esimerkiksi Arktiksesta, sillä aion osallistua sitä käsittelevään työpajaan osana maisteriopintojani Tampereen yliopistossa.

Tällä viikolla palasin töihin ja lapseni aloittavat torstaina kouluvuoden. Vuonna 2011 syntynyt lapseni aloittaa muiden ikätovereidensa tavoin ensimmäisen luokan. Tämä mainio juttu kuvaa sitä monimutkaista maailmaa, johon lapset astuvat. Sen tulevaisuuden suunnan voi vielä muuttaa, mutta se vaatii paljon rohkeita tekoja. Jotain suurempaa kuin grillimakkara kaikilla mausteilla.