Kaipaatko hidasta elämää? Aloita ilmastodiplomatian seuraaminen

Isaac Cordal via Inhabitat.com

Vuosittain järjestettävät ilmastokokoukset ovat lähes yhtävarma lähestyvän joulun merkki kuin taksitolpilla tärisevä pikkujoulukansa. Kaksiviikkoinen ilmastodiplomatian huipentuma järjestetään tänä vuonna Puolan Katowicessa. Kokouksen tavoitteena on saada vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus etenemään käytännön toteutukseen saakka.

Komeista julistuksista huolimatta harvalla on kovin hohdokaskuva ilmastodiplomatian tilasta, eikä ihme. Maailman maat ovat neuvotelleet päästöjen vähentämisestä jo vuodesta 1992 lähtien. Samaan aikaan päästöt ovat jatkaneet kasvuaan. Viimeisimpien arvioiden mukaan globaalit kasvihuonekaasupäästöt nousevat jälleen uuteen ennätykseensä tänä vuonna.

Ilmastonmuutoksen uhka ja ilmastodiplomatian seuraaminen tuntuu välillä samalta kuin katselisi hidastettua junaonnettomuutta. Lopputulos on jo tiedossa, mutta et voi tehdä muuta kuin seurata tapahtumien kulkua ja odottaa törmäystä. Espanjalaisen katutaiteilija Isaac Cordalin kuvaa onnistuneesti teoksessaan NN sitä, miltä ilmastoneuvottelut näyttävät katsomosta käsin.

Mutta ei. Vaikka turhauttaa, en tietenkään ole sitä mieltä, että ilmastoneuvottelut täytyisi lopettaa. Ne ovat tuskallisen hitaasta luonteestaan huolimatta aivan välttämätön elementti maailman pelastamisessa.

Suomen osuus globaaleista päästöistä on kaksi promillea ja EU:n osuus alle kymmenen prosenttia. Meidän tekemisillämme ei yksin ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta me voimme näyttää muulle maailmalle, miten se tehdään. Maailma tarvitsee esimerkkejä siitä, miltä päästötön hyvinvointivaltio näyttää.

Nuo kaksi sanaa – päästötön ja hyvinvointivaltio – pitävät sisällään paljon merkityksiä. Päästötön tarkoittaa, että polttamisesta on suurilta osin luovuttava. Se on valtava muutos etenkin liikenteessä. Hyvinvointivaltio tarvitsee energiaa toimiakseen. Emme siis voi lakata liikkumasta, lämmittämästä ja valaisemisesta, jos haluamme samalla pitää huolta ihmisistä.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka tarvitsee onnistumisia ja esimerkkejä. Jos joku maa pystyy tekemään nappisuorituksen, se saattaa muuttua malliksi muillekin maille. Siksi Suomen pitää tehdä kaikkensa, että saamme nettopäästömme nollaan. Me voimme olla se esimerkki, josta muu maailma tulee hakemaan mallia.

Minä haluan tehdä Suomesta maailman ensimmäisen hiilineutraalin valtion, joka toimii esimerkkinä muille. Aivan kuten suomalaista peruskouluakin tullaan ihmettelemään ympäri maailmaa, haluan että tänne tullaan 2030-luvulla ihmettelemään ”Suomen ilmastoihmettä”.